Ei mennyt golfkesä Strömsön tapaan

Keväällä into golfiin oli kova, samoin tavoitteet. Arki kuitenkin saneli toisin. Tavoitteita oli liikaa monella elämänalueella, ja golfin priorisointi tippui varsin alas jo heti alkukesästä. Kuten kesäkuussa saitte lukea, tuli paljon huonoja kierroksia. Rangelle en ehtinyt läheskään niin usein, kuin olisin halunnut. Syy siihen löytyy sitten täältä parin viikon päästä, kun tämä blogi muuttuu taas hiihtoblogiksi.

Käännekohta kesällä oli kesäkuun viimeinen viikko. Ohjelmaan ilmestyi 5 golfkierrosta, joista kolme viimeistä kuului kolmen päivän kilpailuun, Raasepori Open:iin. Keskiviikon kierros oli ihan ok. Torstaina pelasin Harjattulassa, ja siellä olin jopa pistebogeyssa menossa pakkasen puolelle kunnes kierroksen keskivaiheella tuli kaksi huonoa väylää, ja tulos huononi sillä. Raasepori Openissa piti sitten tehdä hyvää tulosta, toisin kuitenkin kävi. Karmeaa tekemistä kolme päivää putkeen johti itseluottamuksen häviämiseen, ja toistaiseksi pahimpaan motivaation puutteeseen golfin suhteen ikinä. Heinäkuussa taisin pelata yhteensä 27 reikää…

Pitkän tauon jälkeen pelasin sitten yhdessä kutsukilpailussa Tammisaaressa PB 37-pistettä, ja sivusin sillä lyöntiennätykseni, 91 lyöntiä. Sen jäkeen katosi peli taas. Tuli ihmeellisiä virheitä swingiin jne.

Tällä viikolla on edessä kaksi kilpailua. Tänään kaveriporukan kanssa ”tärkeä” mittelö, ja sunnuntaina Eke Golfin kauden päätöskilpailu (muutama scramble toki vielä jäljellä,mutta niihin tuskin osallistun). Jos peli on yhtä tuskaista, mitä se varmaan onkin, koska en ole taaskaan pariin viikkoon koskenut mailoihin, taitaa tämän kesän golfit olla ohi sunnuntaina. Jos tuntuu hyvältä, voi vielä kytätä kelejä, jos vielä muutama kierros pelaisi.

Kävi miten kävi, niin tämä blogi muuttaa taas parin viikon sisällä taas olomuotoaan, hiihtoblogi tekee paluun.

Kommentera