Kuva happyride.se

No, ei tämä nyt niin vakavaa ole, mutta kun on kilpailijan luonne niin tämä on asia joka häiritsee jälkeenpäin. Mutta muuten olen kyllä todella tyytyväinen ensimmäiseen Vätternrundaniin, ja tulen taatusti ajamaan uudestaan. Alla suhteellisen pitkä tarina ajosta.

Matka Ruotsiin ja Motalaan, missä ajon lähtö ja maali sijaitsee, alkoi torstaina iltapäivällä Tammisaaresta. Menimme bussilla Helsinkiin mistä otettiin sitten laiva Ruotsiin ja Tukholmaan. Kun tiesin etukäteen, että lauantaina on aikainen herätys (lähtöaika 2:54) niin olin jo hyvissä ajoin suunnitellut, että laivalla koitetaan nukkua mahdollisimman pitkän ja hyvän yön. Makasinkin sängyssä yhteensä varmasti 12 tuntia, mutta hyvin en kyllä nukkunut. Hytissä oli todella kuumaa eikä ”ilmastointi” toiminut yhtään.

Perjantaina iltapäivällä oltiin sitten perillä Motalassa. Majoiduttuamme pistimme pyörät ajokuntoon ja ajoimme keskustaan hakemaan numerolaput ja ajanottosirut. Tämän jälkeen söin hyvin ja yritin mennä hyvissä ajoin nukkumaan. Herätys oli laitettu aikaan 01:00 lauantaiaamulle. Sain nukuttua muutama tunti todella hyvin, joten tukevan aamupalan jälkeen fiilis oli todella hyvä kun lähdimme ajamaan kohti starttia.

Lähtöaikani oli 02:54 mutta kun suurin osa tutuista kavereista lähti 02:52, livahdin itsekin mukaan siihen ryhmään. Tämä sen takia, että olimme perjantaina sopineet, että ajan tietyn porukan kanssa, jonka tavoite oli ajaa 11 tunnin pintaan. Lähtö sujuin hyvin, ja suht nopeasti ne jotka pyrkivät ajamaan kovempaa pääsivät karkuun ja hitaammat olivat jättäytyneet taakse, ja kasassa oli vaan meidän oma ryhmä. Oli sovittu etukäteen, että jokainen ryhmässä käy vuorotellen vetämässä, ja jos muistan oikein ehdin ensimmäisen tunnin aikana olla kärjessä vetomiehenä kolme kertaa.

Avanne häiritsi

Verrattuna Vasaloppetiin, vatsani toimii näköjään nopeammin ja useammin pyöräilessä kuin hiihtäessä. Kotona ajetut lenkit olen ajanut suht vähällä ennakkotankkauksella enkä ole syönyt mitään ajon aikana, en edes 5 – 6 tunnin lenkeillä. Olen ainoastaan juonut. Tämä jotta kroppa oppisi ottamaan energiaa rasvasta eikä syödystä energiasta. Näin olen lukenut monessa paikassa, että pitää tehdä, en sitten tiedä onko tämä oikea tapa. Kun syöminen on ollut minimaalista, tarve tyhjentää avannepussiakin on ollut vähäistä. En ole matkan aikana kertaakaan joutunut tyhjentämään. Nyt, massiivisen ennakkotankkauksen ja ajon aikana syötyjen energiapatukoiden takia avannepussi alkoi olla huolestuttavan täynnä jo reilun tunnin tai reilun 40km jälkeen. Ryhmän suunnitelma oli pitää ensimmäinen tauko asemalla mihin on matkaa 133km lähdöstä, joten tiesin, että on pakko päästä tyhjentämään paljon aikaisemmin. Ajoin sitten 47km kohdalla varikkoon ja vessaan, ja tästä johtuen oma ryhmä sitten karkasi ja sain pysähdyksen jälkeen ajaa yksin.

Pyöräilyssä yksin ajaminen tietää sitä, että vauhti hiljenee ja samalla energiaa kuluu enemmän, kuin jos ajaisi ryhmässä. Sainkin odottaa jonkun verran ennen kuin ohi ajoi ryhmä, joka piti minulle sopivaa vauhtia ja hyppäsin heidän kyytiin. Siihen meni turhaa aikaa ja energiaa, ja kun sitten totesin, että näin tämä ajo tulee jatkumaan maaliin asti, päätinkin muuttaa omaa suunnitelmaa, ja pysähdyin molemmissa varikoissa missä tarjottiin lämmintä ruokaa, vaikka tarkoitus oli syödä vaan kerran. Sama tapahtui tietenkin jokaisen pysähdyksen jälkeen, ryhmä kenen kanssa ajoin karkasi, ja sain aina jatkaa yksin, joskus pidempiä pätkiä, joskus lyhyempiä.

Avannepussia tyhjensin yhteensä kolme kertaa ajon aikana, ja kaikki tyhjennykset järjestäjien bajamajoihin. Tämä tiesi jonottamista ja siihen hukkuin taatusti 20-30 minuuttia turhaa aikaa. Tästä viisastuneena tulen seuraavassa ajossa pysähtymään johonkin sopivaan paikkaan, pari juoksuaskelta metsään ja tyhjennys. Ryhmä missä aloitin ajamisen piti myös tällaisia vessataukoja luonnossa, joten sillä tavalla minun pitäisi pystyä ajamaan oman ryhmäni kanssa koko ajon, varsinkin jos tästä vielä sovitaan etukäteen, että näin tehdään.

Sekä hauskaa että tylsää ajamista

Ajo Jönköpingiin (104km lähdöstö) oli niin helppo mitä etukäteen oli minulle kerrottukin. Tuntui että oli pelkkää alamäkeä koko matkan. Pari jyrkempää ylämäkeä mutta myös vastaavasti pitkiä jyrkkiä alamäkeä. Jönköpingin jälkeen maasto oli hieman mäkisempi mutta tasaantui sitten taas uudestaan aika paljon. Siellä missä jouduin ajamaan yksin, matkanteko ja maasto oli välillä todella tylsä. Pitkiä suoria, vähän niin kuin ajaisi valtatie 8 täällä Suomessa. Mutta sitten taas kun pääsin sopivaan ryhmään ajamaan, mentiin välillä niin kovaa, että aikaa ei ollut edes katsoa maastoa vaan piti keskittyä ajamiseen, ja se oli taas hauskaa.

Olin tehnyt itselleni aikataulun, missä olin suunnitellut pysähdyspaikkoja ja aikoja, minkä tähtäsi 12 tunnin loppuaikaan. Tämä aikataulu olin laittanut pyörään kiinni niin, että pystyin tarkistamaan sitä koko ajan. Jossain vaiheessa olin aikataulua jäljessä mutta onnistuin esim syömään nopeammin mitä olin budjetoinut ja pääsin taas aikataulua kiinni. Kun pääsin ajamaan sopivassa ryhmässä olin välillä jopa puoli tuntia aikataulua edellä, kun taas kun jouduin ajamaan yksin, ero kasvoi umpeen huolestuttavan nopeasti.

Yhden suunnittelun stopin jätin väliin tämän takia, jotta saisin hieman lisäaikaa. Tyypillistä oli tietysti se, että vähän matkaa siitä kun olin ajanut varikkoa ohi pysähtymättä, jouduin pysähtymään sen takia, että Göta Kanalin ylittävää siltaa avattiin veneliikenteen takia 🙂

Ennen viimeistä varikkoa, Medevissä, 23km ennen maalia, oli pitkä ja siihen kohtaan todella raskar ylämäki. En ollut suunnitellut pysähdystä siinä, mutta pysähdyin silti keräämään energiaa, sekä ottamaan pitkähihaisen paidan pois. Vasta tässä vaiheessa keli muuttui niin, että oli pakko riisuuntua. Laskin, että jotta ehtisin maaliin tavoiteajassa, pitäisi minun ajaa 22-23km/h, ja siihen uskoin pystyväni vaikka yksin ja kovasta väsymyksestäkin huolimatta, joten söin sitten pari hunajapullaa ja mehua sillä asemalla.

Sattumalta pääsin heti pysähdyksen jälkeen sopivaan ryhmään ja ajoimmekin loppumatkasta hyvää vauhtia, tehden paljon ohituksia. Tämä nosti fiilistä samalla kun tiesi, että maali on nyt jo lähellä. Ryhmä väsyi jossain vaiheessa ehkä noin 5km ennen maalia ja menin itse sitten kärkeen ajamaan. Kukaan ei kuitenkaan seurannutkaan, joten ajoin yksin maaliin ohittaen paljon pyöräilijöitä, ja maaliin tulin ajassa 11:44.

Erittäin tyytyväinen ajoaikaan

Yhteensä ajoin 10h ja 34 minuuttia, mikä tarkoittaa sitä, että pysähdyksiin meni yhteensä 1h ja 10 minuuttia. Keskari pyöräilyosuudella on siis 28,1km/h mihin olen erittäin tyytyväinen. Siitä ei ole kovin pitkä aika kun vastaavanlainen aika ryhmässäkin ajettuna lyhyemmällä matkalla olisi ollut aivan liian kova. Se mitä harmittaa on se, että jouduin pysähtymään niin monta kertaa, ja niin pitkiä aikoja. Tätä pystyn kuitenkin korjaamaan avannepussityhjennystaktiikan avulla, ja jos olen vielä vähän kovemmassa kunnossa kuin nyt, yksi ruokatauko varmasti riittää myös. Nyt kerätään kuitenkin voimia ja aletaan sitten miettiä tulevaa kohti kauden päätavoitetta Vasaloppetia.

Ajanko Vätternrundan ensi vuonna? Haluja on ehdottomasti ajaa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että talous pistää rattaita suunnitelmiin. Mutta vuosi on pitkä aika, ja on aikaa syksyyn, ennen kuin päätöksiä pitää tehdä.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.