Haikea fiilis, mutta tuntuu hyvältä, että sain tällä kertaa lopettaa omien ehtojeni mukaan! Urheilullisesti sain väännettyä irti melkein kaiken mitä otettavissa oli. Kisan jälkeen hieronnassa löytyi kuitenkin alakerrasta sen verran jäykkyyttä, että jos ne hiemankin helpotti yhden käsittelyn jälkeen, EM-kisoissa pitäisi kroppa toimia paremmin. Tunnelma kisoissa oli loistava koko ajan, ja yritin nauttia kisoista koko päivän. Enää en kentän puolella esiinny Kalevan Kisoissa, joten oli otettava kaikki irti kun vielä kentällä olin.
Noin viikon verran ennen kisoja yritin vaan levätä ja venytellä jotta jalkani heräisi eloon. Jos alakerta ei toimi, en pysty ”pelkällä kädellä” työntämään juuri mihinkään. Ylävartalokin on ollut pienessä jumitilassa ja viikon ainoa voimatreeni kevensin reippaasti koska oli sellainen fiilis, että vetäisin itseäni vaan enemmän jumiin, jos tekisin suunnitelman mukaan.
Kisaa edeltävänä päivänä kävin tekemässä normaalin valmistavan punttitreenin. Ohjelmassa oli kevyitä mutta räjähtäviä puolikyykkyjä sekä niskan takaa työntöjä. Rauta tuntui kevyeltä, oli ylivoimaisesti paras fiilis tämän kesän osalta. Kuitenkin huomasin heti kun olin vähän enemmän taas jalkojen päällä, että varsinkin lantion alueen jäykkyydet muistuttaa olemassaolostaan. Joten ei muuta kuin takaisin hotellille lepäämään, pois jalkojen päältä.
Kilpailuaamuna kävin lyhyellä ”lenkillä”. Lähinnä kävelin, pyörittelin käsiä ja venyttelin tiukimmat paikat auki. Jalat tuntuivat ok:lta, vaikka pieni kävely taas hieman jäykisti lantion aluetta. Karsinnan verryttelyssä yritin sitten rollerilla aktivoida varsinkin selän ja lantion aluetta ja rauhallisesti saada kroppa heräämään. Työnsin myös muutaman työnnön kevyemmällä kuulalla verryttelykentällä. Stadionilla saimme kolme verryttelytyöntöä. Ensimmäisellä varovaisen vauhdittoman työnnön yllättävän hyviin lukemiin. Kaksi seuraavaa vauhdilla todella varovaisesti, jotta ei esim veteraanien SM-kisoissa tullut selkävaiva uusiutuisi.
Ensimmäinen karsintatyöntö sitten hieman kovemmalla teholla lukemiin 16,43. Karsintaraja oli 16,90, mutta kun ainoastaan kolme työntäjää työnsi minua pidemmälle kisan alkuvaiheessa, jätin toisen työnnön työntämättä, ja kun sama meno jatkui kolmannella työntökierroksella jätin myös kolmannen työntämättä. Näin säästyi ehkä hieman voimia iltapäivän loppukilpailuun.
Loppukilpailussa tein samanlaisen valmistautumisen kuin aamulla, paitsi että jätin verryttelykentän työnnöt tekemättä. Paremmalla jumpalla varmistin, että kentällä voin sitten heti työntää vauhdillisia työntöjä. Saimme taas kolme verryttelytyöntöä, ja työnsin kaikki vauhdilla, nousevalla teholla. Kisassa näkyi kisaamattomuus, ja varsinkin kun toinen kisa meni mönkään selkävaivojen takia, alla ei ollut yhtäkään hyvää kisatyöntöä koko kesältä. Ensimmäinen työntö pelisuunnitelman mukaan varman päälle tehty tulos millä pääsee kolmelle viimeiselle kierrokselle, ja sitten asteittain lisää tehoja peliin.
Toisella ja kolmannella räpelsin sitten kunnolla, neljäs työntö tuli nopeammin vastaan koska kolmelle viimeiselle kierrokselle käännetään järjestystä, ja pääsin heti toisena työntövuoroon. Tämä hieman auttoi kun olin valmiiksi valmiudessa työntää edelliseltä kierrokselta. Työntö ei vieläkään onnistunut, mutta tehon lisäys toi vähän lisäsenttejä, tulos 16,65 ja kauden paras. Tähän mennessä olin tehnyt ihan omaa kisaa itseäni vastaan, mutta viidenteen kierrokseen muistui mieleen sitten tämä mun pyöräilyveto Nicon kanssa. Kaksi kierrosta jäljellä, joten nyt kaikki peliin riskillä. Viides työntö osui sitten niin hyvin kohdalleen kuin tässä tilanteessa voi, tulos 17,02 ja ohitin Nicoa reilusti (16,70). Viimeisellä yritin vielä pidemmälle, mutta työntö epäonnistui aika pahastikin, silti tulos 16,94, joten jäi selkeästi tuntuma, että voin vielä työntää 30-40cm pidemmällekin tällä kaudella.
Tuloksena siis viides sija tuloksella 17,02, ja pikkuhiljaa hiipi puseroon se tosiasia, että tämä oli sitten tässä. Istuin penkillä ja katselin ympärilleni. Tuli haikea tunnelma, ehkä muutama tippakin linssiin. Päällimmäisenä kuitenkin todella hyvä fiilis. Sain työntää toisen urani viimeisissä Kalevan Kisoissa omalla tämän hetken hyvällä tasolla, ja edelleen löytyy se kova kilpailija sisältäni, mikä venyy tarvittaviin tuloksiin!
Seuraavana päivänä olin sitten täysin poikki, sekä fyysisesti että henkisesti. Olin saanut kaiken puristettua irti kehostani, ja hieroja löysi ne ongelmakohdat lantiosta mitkä ovat vaivanneet jo pidemmän ajan. Nyt yritän täysin tyhjällä päällä toipua viikonlopusta ja kerätä energiaa takaisin. Jo torstaina aamulla lähdetään veteraanien EM-kisoihin, ja jos vaan henkisesti jaksan kerätä kokoon kaikki palaset vielä kerran, ja toivun kovasta hieronnasta, tulos voi siellä vielä parantua. Lisää matkasta sitten myöhemmin blogin muodossa.
Kiitos Kalevan Kisat, Seinäjoki! Over and out!