Kaikkien aikojen kuulakilpailu! Kaikki kolme mitalistia murskasivat edellisen kisaennätyksen! Arsi Harjun Sydneyssä työntämä voittotulos olisi riittänyt ainoastaan kahdeksanteen sijaan! Kyseessä on siis Dohan MM-kisojen kuulafinali vuonna 2019. Miten tähän on tultu?

Klikkiotsikko, myönnän 🙂 , mutta asiaan. Yritän tiivistää ajatuksiani suht lyhyeen kirjoitukseen. Tästä asiastahan voisi vaikka kirjoittaa kirjan, ja mulla on huono tapa välillä kirjoittaa vähän liian pitkiä kirjoituksia. Otetaan ensin kiinni siihen, miksi taso maailmalla on nyt niin kova kuin se on, ja vasta sen jälkeen aina jokaisen huulille nouseva doping.

Nähdäkseni syyt kovalle tasolle ovat kaksi; sattuma ja pyörähdystekniikan osaamisen levittyneisyys.

Sattuma

Juuri tällä hetkellä sattuu vaan olemaan paljon todella lahjakkaita miestyöntäjiä ympäri maailmaa. Taso vaihtelee jokaisessa lajissa aina. Jos puhutaan pelkästään arvokisatasosta, se on välillä huonompi, kuten esimerkiksi Sydneyn olympiafinaalissa vuonna 2000, kun taas jo seuraavana vuonna, 2001 Edmontonin MM-kisoissa voittotulos oli selvästi parempi, ja lisäksi taso 12 parhaan joukossa kovempi kuin koskaan aikaisemmin. Maailmalla taso on viimeiset vuodet noussut koko ajan, mistä syystä esimerkiksi karsintaraja kisoihin on noussut. Tänä vuonna kisoissa tulostaso oli jo heti karsinnassa kova, suurinpiirtein kaikki työntäjät onnistuivat täydellisesti. Uskallan väittää, että Doha 2019 tulee jäämään historiaan kaikkien aikojen kovimpana vielä pitkään. Olisiko syy juuri tämän vuoden kovaan tasoon itse kisassa se, että kaikki pääsivät valmistautumaan rauhassa, kun normaalisti MM-kisat ovat keskellä kilpailuruuhkaa?

Pyörähdystekniikka

Tiedän, tämä saattaa kuullostaa vähän hullulta. Työnsihän Mika Halvarikin jo pyörähdystekniikalla maailmanmestariksi ja hopealle 90-luvun keskivaiheella, eikä hän ollut niitä ensimmäisiä pyörähtäjiä. En pääse nyt tonkimaan tilastoja, jotta näkisin milloin esimerkiksi ensimmäinen mitali on otettu pyörähtämällä. Joku tilastonikkari voisi kommentoida tähän jotain. Mutta mitä enemmän olen asiaa miettinyt, niin olen tullut siihen tulokseen, että pyörähdystekniikan tietotaito on nyt parempi kuin mitä se oli 20 – 30 vuotta sitten. Kuinkakohan monta vuotta meni siihen, että pakitustekniikkaa osattiin ympäri maailmaa täydellisesti? Riitikö 30 vuotta? Osataanko vieläkään?

Jos miettii suomalaisia pyörähtäjiä, niin kovia maailman mittakaavassa ovat olleet ainoastaan Mika Halvari ja Arsi Harju. Molemmat joutuivat opiskelemaan heille täysin uutta tekniikkaa todella paljon kun tietoa ei ennestään ollut. Arsi vaihtoi lisäksi vasta 18 vuotiaana pakituksesta pyörähdykseen ja joutui sen takia tekemään paljon töitä tekniikan sisäistämiseen. Suomessa ei ollut yhtäkään valmentajaa joka osaisi mitenkään täydellisesti pyörähtämistä. Sanoisin, että ainoastaan jenkeissä oli enemmän kokemusta siihen aikaan, ja hyvin todennäköisesti myös ammattivalmentajia, jotka saivat täysipäiväisesti valmentaa, tutkia ja opiskella tekniikkaa. Suomessa ei tällaisia ammattivalmentajia ole tänäkään päivänä yhtäkään.

Vuonna 2019 meillä on siis hyvin todennäköisesti valmentajia maailmalla joilla on 30 – 40 vuoden kokemus pyörähdystyylin valmentamiesta verrattuna 30 vuotta sitten, kun tällaisia ei ollut. Lisäksi nykytyöntäjät ovat kasvaneet tämän tekniikan kanssa, verrattuna 30 vuotta sitten, kun tekniikka oli ainakin jenkkien ulkopuolella aika uusi ilmiö kuitenkin.

Täytyy myös muistaa, että tekniikka ei ole pelkästään taitoasia. Jotta pystyisi työntämään pitkälle oikealla tekniikalla, täytyy fysiikka olla huippuiskussa. Mitä se sitten tarkoittaa? Sitä, että valmentaja täytyy tietää, minkälaista voimaa laji vaatii ja miten sellaista voimaa hankitaan. 90-luvulla katsottiin sokeasti vaan punttituloksia, kun tänä päivänä katsotaan paljon tarkemmin miten mikäkin rauta liikkuu. Tämä ainakin maailmalla, jos seuraa nykyhuippujen some-tilejä.

Sivuhuomio; Lähdenkin itse marraskuussa Tallinnaan kuulaseminaariin kuuntelemaan miten esim Walsh ja Storl harjoittelevat. Vaikka olenkin sitä mieltä, että KISS-ajattelu (Keep It Simple, Stupid) pätee urheiluun, niin minunkin on päivitettävä tietotaitoni tähän päivään joidenkin asioiden kohdalla.

Doping

Sitten tähän dopingkysymykseen. Somessa varsinkin tätä vaihtoehtoa on väläytelty, jopa designsteroidia. Onhan se tietysti mahdollista, eihän se olisi ensimmäinen kerta kun designainetta käytetään. Mutta jos tällaisia on markkinoilla, miksi aika kovankin kaliiberin urheilijoita jää uusintatesteissä edelleen kiinni ihan “tavallisista” aineista? Jos joku laboratorio kehittäisi tällaisen menetelmän, onko heidän intresseissä myydä tätä ympäri maailmaa kenelle tahansa, vai kenties omalle tiimille, jotta tiimi saisi tästä etulyöntiasemaa? Veikkaisin itse jälkimmäistä. Miesten kuulan osalta kovia urheilijoita tulevat niin monesta maasta ja niin monesta valmennusryhmästä, että en jaksa uskoa, että kaikki käyttäisivät tätä ihmelääkettä.

Asioita jotka puhuvat puhtauden puolesta:

  • Ennen dopingurheilijat tekivät kovat tuloksensa ns. normaalikauden ulkopuolella, useimmiten aikaisin keväällä. Arvokisoihin mennessä tulokset normalisoituivat. Tänä päivänä maailman kärjen taso pysyy samanlaisena koko kauden läpi, ja kuntopiikki osuu sinne minne pitääkin, eli arvokisoihin.
  • Silloin kun itse kilpailin, moni lajin sisällä puhui siitä, miten jenkkien tulokset aina tippuivat metrin kun tulivat Eurooppaan työntämään. Tällaista ei tapahdu enää.
  • Nämä kaverit jotka olivat nyt palkintopallilla, ovat pitkään jo mainostaneet sitä, miten heidän ennätykset ovat ns clean world recordseja. Viimeiksi Dohan MM-finalin jälkeen somessa toistettiin tätä. Sanoisin, että täytyy olla aika röyhkeä jos väittää tällaista, jos ei ole puhdas. Niin niin, mutta se designsteroidi joku väittää… en jaksa uskoa.
  • Antidopingtyö menee koko ajan eteenpäin, ja kun vaarana on, että vielä 8 vuoden jälkeen voit jäädä kiinni siitä mitä käytit tänään, niin väitän, että se on jo aika iso pelote aika monelle. Jos siis 80- ja 90-luvulla dopingurheilijat pelkäsivät testejä niin, että tekivät ennätyksensä hämärissä pikkukisoissa jossain takapajulassa, ja lopettivat aineiden käytön ennen arvokisoja, luulisi, että vuonna 2019 testipelote olisi aikalailla isompi. Onhan testausmenetelmät kuitenkin kehittyneet aika lailla niistä ajoista.

Keskustelua

Ottakaa tähän kantaa, kysykää, väittäkää vastaan. Alla voi kommentoida, tai sitten somekanavissani, missä jaan tämän kirjoituksen myös.

2 comments on “Voiko kuulantyönnön MM-mitalia voittaa ilman dopingia?

  1. Olet tässä oikeassa. Dohan kuulakisat (karsinta, finaali) olivat kovatasoisimmat miesmuistiin. Onko taso mahdollista saavuttaa ihan kaurapuurolla ja pinaatilla? voisin tätä epäillä. Mutta miksi suomalaisia kuulamiehiä ei nähty Dohassa on minusta se suuri kysymys. Mitä on tapahtunut? tähän on varmasti monta syytä. Näin penkkiurheilijan näkökulmasta syyllisiä on liittotasolta urheilijoihin. Rahalla on monen Suomalaisen urheilijan uran kehityksen kannalta se suurin kompastuskivi. Rahaa tarvitaan urheilijan kannalta elämän perustarpeisiin että urheilun harjoittamiseen hyvillä välineillä ja sopivissa olosuhteissa. Ulkomaanleiritykset ovat yksi osa tätä kokonaisuutta. Kun rahaa ei saada urheilijalle ja harjoittelu jää kilpailevista maista ”harrastustasolle”, niin tulokset ovat sitä tasoa kun näillä ”harrastustasolla” voidaan saavuttaa. Olisin iloinen jos urheilijat lajiin katsomatta lähtisi vaatimaan yhteystuumin muutosta tähän. Tähän en ole ottanut niitä urheilijoita jotka käyttävät sosiaalista mediaa rahan hankkimiseen. Sosiaalinen media ei ole ratkaisu kokonaiskuvassa.

    • Suomen kohtalo on myös sattuma. Olemme vaan sen sattumapyörän toisessa päässä tällä hetkellä. Lisäksi se tilanne mitä oli 2000-luvun alussa oli niin poikkeuksellinen, että samanlaista tuskin enää tule, paitsi jos joku alkaa systemaattisesti scouttaamaan kykyjä ja kasaamaan isoja ryhmiä mistä näitä lahjakkaita voisi tulla. Nykyiset lupaukset ovat kovin yksinäisiä, ja esim Arttu Kankaalla on kyllä ollut rahoituksen puolesta kaikki mahdollisuudet kehittyä huipputyöntäjäksi. On jopa käynyt ulkomailla esim Daniel Ståhlin valmentajan opeilla. Miksi ei ole sitten päässyt huipulle asti, en tiedä. Syy voi olla väärät harjoitusmetodit tai sitten hänen rahkeet ei vaan yksinkertaisesti riitä parempaan. Suomen ongelma isossa kuvassa on sattumaan luottaminen. Liittotasolla on yritetty panostaa ns. painopistelajeihin, mutta tämäkin järjestelmä on aina tullut jälkijunassa, eli aletaan panostamaan lajiin, joka on jo hiipumassa, samalla kun muualla joku toinen laji tekee nousua ilman liiton apua jne. Jotain pitäisi tehdä toisin, mutta en kyllä osaa sanoa, mitä ja miten.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.