Aikamoinen kuukausi takana! Reilu kuukausi sitten isoin huolenaiheeni oli, vaikuttaako tämä virustilanne ulkomaanleiriin, mihin olin menossa huhtikuun lopussa. Nyt jo melkein nauratta, että kuinka olen voinut edes ajatella noin tyhmästi silloin. Sen jälkeen on siirrytty työpaikasta kotiin pysyvästi etätyöhön, koulut laitettu kiinni ja lapset koko ajan kotona, kokoontumisia on kielletty, maan rajat laitettu kiinni, Uusimaa pistetty kiinni ja avattu jne jne. Huh!
Kuulun riskiryhmään
Kuten tavallisten kausi-influenssojen suhteen kuulun nytkin riskiryhmään, mitä tarkoittaa sitä, että olen laittanut itseni karanteeniin. Ensin tilanne ei vaikuttanut mitenkään mielialaan. Olen tottunut tekemään töitä kotona ja työnantajani etätyökäytännöt ovat selkeät, joten tämä tilanne ei tuo minkäänlaista ongelmaa sen suhteen. Avovaimokin on tottunut tekemään töitä kotona ja kun vielä lapset ovat niin isoja ja itsenäisiä, että heidänkin etäkoulunkäynti sujuu hyvin, tilanne on aika hyvä. Ainoa pieni haaste on nuorin kuusivuotias, jonka aika käy välillä pitkäksi, kun kukaan ei ehdi olemaan hänen kanssaan.
Vieläkin, reilun kuukauden jälkeen, tilanne on periaatteessa sama, mutta ajatuksiini on alkanut tunkeutua uhkakuvia. En ole aikaisemmin pelännyt esimerkiksi kausi-influenssaa, vaikka siihen voikin sairastua rokotettunakin käsittääkseni. En aluksi pelännyt korona-virustakaan, mutta nyt pelko alkaa hiipiä puseroon. Jos saan tartunnan, selviänkö siitä?
Vuoden kotivankilatuomio
Jos tilannetta ajattelee pahimman skenaarion kautta, eli että jos saan tartunnan, en selviä siitä hengissä, tilanne on aika ankea. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että en voi liikkua missään ennen kuin rokote tulee markkinoille. Tämä ei ole faktatietoa, mutta muistaakseni rokotuksen kehitys vie 12 – 18 kuukautta. En tiedä milloin tämän rokotteen kehittämisen ensimmäinen päivä oli, mutta jos lasketaan 18 kuukautta siitä, milloin virus Kiinassa alkoi riehua, ”vankilatuomioni” kestää pitkälle vuoteen 2021.
Voiko virus hävitä kokonaan? Näinhän käy kausi-influenssojen suhteen, mutta tulevat joka vuosi kuitenkin uudestaan takaisin. Voiko tilanne siis olla se, että tulisi tilanne eteen esimerkiksi loppukesästä, milloin virusta on liikkeellä niin vähän tai ei ollenkaan, että voisin liikkua vapaammin? Ja jos näin käy, mistä voin olla varma siitä, että en saa tartuntaa siinä vaiheessa kun virus palaa syksyllä?
Olen sitä mieltä, itsekkäistä syistä ehkä, että viranomaiset ja hallitus saisivat pitää kovia rajoituksia voimassa mahdollisimman pitkään. Siinä vaiheessa kun ihmiset kuvittelevat, että vaara on ohi, en voi itse kuitenkaan lähteä vapaasti liikkumaan. Entäs mitä minulle tapahtuu siinä vaiheessa kun esimerkiksi lapset pitää mennä takaisin kouluun? Kaikki vanhemmat joilla koulunikäisiä lapsia tietää, että usein sairastelut alkaa syksyllä vähän aikaa sen jäkeen, kun koulut ovat alkaneet. Jos koronavirus on vielä keskuudessamme syksyllä kun koulut alkaa, maalaisjärjellä ajateltuna se lähtee leviämään isommin uudestaan juuri silloin. Pitäisikö minun sitten siinä vaiheessa muuttaa pois perheen luota, jotta varmistan, että en saa tartuntaa? Eihän se ole käytännössä edes mahdollista, niinpä sitä riskiä pitää siinä vaiheessa ottaa, ja kotona täytyy noudattaa äärimmäistä varovaisuutta. Lapset kokovartalodesinfiointikylpyyn heti kotiin tultua, ja vaatteet poltetaan 🙂
Oma työnantaja varmasti ymmärtää tilanteeni, joten voin toivottavasti jatkaa 100% etänä vaikka muut palaavatkin osittain toimistolle. Täytyy vaan toivoa, että töitä vielä on muutaman kuukauden päästä!
Urheilutapahtumat
Lähellä sydäntäni on tietysti myös urheilu. Harmittaa todella paljon esimerkiksi oman valmennettavani puolesta, että hän mahdollisesti ei pääse kesällä kilpailemaan ollenkaan. Itse olen ilmoittautunut kahteen massatapahtumaan, uintitapahtuma heinäkuussa Ruotsissa ja juoksutapahtuma syyskuun lopulla, sekin Ruotsissa. Heinäkuussa en lähde Ruotsiin vaikka tapahtumaa vietäisiin läpikin, siellä on kuitenkin sen verran villi meininki tällä hetkellä. Syksyn juoksutapahtumakin on iso kysymysmerkki. Voisin lyödä vetoa, että tämän vuoden puolella ei hirveästi järjestetä ainakaan massatapahtumia ja jos kisoja käydään loppukesästä/syksyllä, niin sadan prosentin varmuudella ilman yleisöä.
Tärkeintä on kuitenkin nyt tässä vaiheessa terveys. Yhteiskunta pitää saadaa jossain vaiheessa takaisin raiteilleen, onko se sitten takaisin vanhaan, vai joku uusi parempi järjestelmä, mutta ihmisten toimeentulo on jollakin tavalla turvattava. Sitä ei saa kuitenkaan tehdä heikkojen riskiryhmäläisten kustannuksella. Onneksi ei tarvitse olla päättämässä näistä asioista!
Elämä voittaa!
Niin on uskottava! Parin vuoden päästä tiedämme miten tässä kävi, minkä maan toimet olivat hyvät, ja minkä huonot jne. Ennen sitä on aivan turhaa ainakin meidän taviksien väitellä näistä asioista! Itsekin sorrun somessa siihen, että lähden turhaan vääntämään näistä asioista. Yritän lopettaa! 🙂