Ei se varmaan ole kenellekään yllätys, että näin on, mutta edellinen kierrokseni todisti tämän asian taas kerran, kahdella tavalla. Lopputulos oli kauden paras tulos, ja ensimmäinen kerta tällä kaudella kun pistebogey-tulos oli oman HCP:n tasolla, eli 36 pistettä. Alla kierroksen tulokset

Screen Shot 2015-05-27 at 8.31.04 AM

Kaksi katastrofireikää (2 & 18), väylä 9:n tripla, mutta kun se on Nordcenter – Freamin minulle selkeästi vaikein reikä, en laske sitä ihan katastrofiksi. Näitten lisäksi pari tuplaa, loput väylistä ihan hyviä. Nihkeän alun jälkeen pelini olisi varmasti normaalioloissa kadonnut kokonaan, mutta tällä kertaa ei. Syy siihen oli yhdessä pelikaverissa. Vanha puolituttu, jonka kanssa kolme – neljä väylää vaihdettiin kuulumisia pitkästä aikaa, eikä puhuttu golfista juuri ollenkaan. Tämä piti ajatukset pois suorittamisesta, joten vaikka tuli heti toisella väylällä huono tulos, en jäänyt sitä sen kummemmin miettimään. Neljännen väylän jälkeen alkoi tulla jo tulosta mun mittapuun mukaan, ja syntyi sellainen flow-tila, missä kaikki aikalailla onnistui hyvin.

Ensimmäinen todistus huonosta ajattelutavasta tuli väylällä 9. Se on aina ollut minulle vaikea. Avauksia onnistun lyömään siellä useimmiten hyvin, mutta toinen lyönti, missä pitäisi ylämäkeen lyödä 150m suhteelliseen pienelle griinille, onnistun aina jotenkin mokaamaan. No, sitä mainitsin pelikavereille, ja ajatus jäi pyörimään päähän. Ja kuinka kävikään. Loistava avaus, 50m duffi, soketti griinin oikealle puolelle raffiin, ja sieltä pari huonoa chippiä…

Tästä toipuin kuitenkin taas aika nopeasti, ja takaysi meni taas hyvin. Kunnes väylällä 17, missä pelasin hyvin (hcp antaa minulle siellä 2 lyöntiä) sain aika hyvän par-putin. Ehdin ennen puttia miettimään, että jos tämä uppoaa, tulokseni siirtyy -3:een, ja hcp laskee tänään varmasti…No, huiksen hienosti ohi, ja aivan liian kova putti, joten jäi vielä 1,5m putattavaa bogey:iin. Kokosin itseni ja laitoin sisään. Totesin, että pahimmassa tapauksessa tulokseni on kuitenkin 36 pistettä, mikä on ihan hyvä.

Viimeisellä reiällä sitten huonot ajatukset ottivat vallan. Avaus hyvä, ja toisella lyönnillä en lähtenyt riskeeraamaan mitään, vaan koitin päästä paikkaan, josta olisi ~100m lipulle. Puolihyvä lyönti, ja 90m lipulle matkaa, ei hätää. Pallo oli kuitenki raffissa, ja vaikka yleensä lyön tuollaiset lyönnit 52 asteisella wedgelläni, en nyt uskaltanut sitä käyttää, koska pelkäsin, että lapa menee pallon alle, ja tulee 40m chippi (taas väärä ajattelutapa, vaikka siinä hetkessä mielestäni vaihdoin turvalliseen vaihtoehtoon) Eli otin P-wedgen ja yritin lyödä varman päälle puoliswingillä pallon griinille. Tuloksena karmea duffi, ja matkaa griinille 30 metriä… Ei vielä mitään hätää, ajattelin. Neljäs lyönti griinille, ja kahdella putilla saan varmasti reikään. Otin tutun ja turvallisen wedgen, mutta hermot olivat jo niin kireällä, että toppasin, lensin griinin yli bunkkeriin…Siellä sitten suutuspäissäni kaksi lyöntiä, ja lopputulos näkyy kortilla.

Mitä tästä opin? No sen, että pitäisi koko ajan pitää ajatukset kasassa, ei ainakaan saa lähteä analysoimaan liikaa tehtyjä lyöntejä, eikä miettimään liikaa tulevia. On keskityttävä vaan tulevaan lyöntiin, miettiä mihin turvallisesti voi omilla taidoilla lyödä, ja sitten vaan antaa mennä. Tähän auttaa hyvät pelikaverit, kenen kanssa juttu luistaa, nyt pitäisi vaan löytää tapa, millä yksin, tai kun pelikaverien hermot pettää, pitää omia ajatuksia kasassa. Helppoa…:)

Leave a Reply

E-postadressen publiceras inte. Obligatoriska fält är märkta *

Denna webbplats använder Akismet för att minska skräppost. Lär dig hur din kommentardata bearbetas.