Kuulantyönnön tulevaisuus – haastan seurat talkoisiin

Viime viikonloppuna järjestimme (IF Raseborg) 14 ja 15 vuotiaitten SM-kisat Karjaalla. Kyseessä on yleisurheilun ensimmäinen ikäluokka kenelle järjestetään SM-kilpailuja. Toimin lajijohtajana moukarissa, kuulassa ja kiekossa, ja näin pääsin lähietäisyydeltä seuraamaan varsinkin kuulantyöntäjälupauksien otteita. 

Ennen kilpailua laadin itselleni aikataulut toimitsijaryhmälleni ja siellä jo pisti silmään seuraavaa. Pojat 14-sarjassa osanottajia oli 13 työntäjää. Pojat 15-sarjassa ainoastaan 10 työntäjää. Vastaavasti tytöissä oli 14-sarjassa 38kpl ja 15-sarjassa 21kpl. Pojissa luku on huolestuttava. Vaikka kisat olivatkin Suomen eteläisimmässä pisteessä, ja näin ollen pohjois-Suomesta todennäköisesti jäi urheilijoita tulematta pitkän matkan takia (en ole tarkistanut tilastoja) luvut huolestuttaa. Tästä sarjasta ja viimeistään 16-17 vuotiaisista pitäisi löytyä se massa mistä tulevaisuuden huiput löydetään. Jokainen voi lukujen perusteella miettiä kuinka todennäköistä se on.

Toinen ongelma näissä luvuissa on se tosiasia, että moni urheilija on mukana pelkästään joukkuekilpailun takia. Tässä sarjassa nimittäin kilpaillaan myös joukkuekilpailua kahden hengen joukkueina. Moni seura ei saa viivalle joukkuetta, mutta moni seura myös väkisin laittaa joukkueita mukaan lajeihin missä kumpikaan osanottajista eivät ole lajin varsinainen harrastaja. Yksi esimerkki poikien kuulasta oli pronssia ottaneen joukkueen kokoonpano, toinen oli pikajuoksija ja toinen korkeushyppääjä. Toki on hyvä, että nuoret kokeilevat ja osallistuvat moniin lajeihin, mutta kun tarkastelee osanottajalukuja, puhtaita kuulantyöntäjiä ei montaa ollut.

Haastan seurat talkoisiin

Jotain pitäisi tehdä näille harrastajaluvuille. Tämä tietysti vaatii osaamista seuroissa, ja valitettavasti hirveän montaa valmentajaa tässä maassa ei ole, jolla olisi tarpeeksi osaamista kuulantyönnössä. Mutta sen verran kyllä suurin osa valmentajista osaa, että voisivat laittaa erillisiä heittoryhmiä seuroissa kasaan. Meillä IF Raseborgissa on ollut tällaisia ryhmiä jo muutaman vuoden. Itse aloitin monta vuotta sitten ensimmäisellä ryhmällämme. Vajaasta kymmenestä nuoresta yksi työntää nyt Kalevan Kisat -tasolla ja toinen roikkui vielä keväällä mukana mutta kesällä on ollut hiljaisempaa. Vaatii siis massaa, jotta edes yksi jatkaisi. Nuoremmissa ryhmissä on nyt hyvin porukkaa, ja kaksi heittäjää oli mukana meidän omissa 14-15v SM-kisoissakin. Saa nähdä miten jatkuu. Ajan puutteen takia tuskin itse ainakaan tulevalla kaudella perusta uutta ryhmää, mutta toivottavasti jo viimeistään 2018.

Haastaisin nyt kaikki seurat mukaan näihin talkoisiin. Sellaiset seurat missä on vähänkin heitto-osaamista. Ja VARSINKIN nämä somessakin huutavat laji-ihmiset, jotka valittavat tasosta, mutta eivät tee itse yhtään mitään tilanteeseen. Menkää kentälle valmentamaan! Tehkää työtä lajinne eteen, älkää valittako!

Aloittelevat valmentajat voivat kehittyä ryhmänsä mukana ja kun urheilijat vanhenee, valmentajilla on jo vähintään sen verran tietotaitoa, että osaavat ohjata urheilijat eteenpäin hyville valmentajille. On yritetty pitää erikoisleirejä eri tahojen vetäminä, mutta tämä ei oikein tuota tulosta koska kotirintamalla ei ole sitten tarpeeksi apua, ja leirit liian harvoin, tai pahimmassa tapauksessa ovat vaan yksittäistapahtumia. Tämä työ täytyy lähteä seuralta, jotta toiminta olisi viikottainen.

Toinen haaste voisi sitten olla se, että seurat, yllyttäkää urheilijanne urheilukentälle myös vapaa-aikoina, ei pelkästään virallisten treenien aikana! Tehkää mahdolliseksi saada välineitä käyttöön jokaisena arki-iltana kentillä tms. Tämä on nimittäin ongelma mitä ainakin meillä on Raaseporissa. Nuoret eivät käy kentällä omin päin harjoittelemassa, edes leikkimässä.

Kommentera