Mitä kauden avaus kertoi kunnosta?

Viime viikon torstaina, 28.6 avasin sitten kauteni Sipoossa, Tuloksena 16,41, kaksi kertaa varmuuden vuoksi. Mitenkään optimitilanne kilpailla ei kyllä ollut, vaikka kelit oli todella hyvät. Minulla oli tytär mukana kilpailussa ja hän kilpaili kahdessa lajissa pari tuntia ennen omaa kilpailuani. Arvokasta lepoaikaa meni siis hänen kanssaan touhutessa, ja 45 minuuttia ennen oma kisa, iski sellainen nälkä, että olisi ehkä mieluummin kannattanut lähteä kotiin kuin kilpailla 🙂 No, söin pari voileipää ja sitten verryttelemään.

Toinen ”takapakki” tuli kun oma kuulamme ei läpäissyt punnitusta. Mun oma kuula on jo kauan ollut alipainoinen joten olen sitten kisoissa työntänyt valmennettavan kuulalla. Hän oli nytkin kisassa mukana ja kuula myös, mutta tällä kertaa se ei enää läpäissyt tarkastusta, joten piti turvautua järjestäjien välineisiin. Kuulia oli kaksi, yksi 120mm joka on sormille hengenvaarallinen ja toinen 129mm joka oli muuten hyvä, mutta niin uusi, että oli vielä vähän liukas. Tästä viisastuneena avasin sitten kotona oman kuulani ja täytin lyijyllä, jotta se sitten seuraavassa kisassa menee punnituksessa läpi.

Mutta selittelyt sikseen, verryttelytyönnöissä huomasin jo, että en ole tarpeeksi tuoreella kropalla liikeellä. Syy löytyy harjoittelusta ja edellispäivän valmistavassa punttitreenissä, missä tarkoituksella vedin riskillä vähän kovempaa. Jalat oli vielä aika jäykät, ja ylävartalokin tällä kertaa. Harvoin ovat olkapäät niin jumissa, että niihin sattuu työntäessä, mutta tällä kertaa oli. Verryttelytyönnöt jäi treenitasolle ja jopa hieman alle, mikä tiesi sitä, että mitään hirveän isoa hyppäystä kisassakaan ei tule treenityöntöihin nähden.

Itse kilpailu alkoi sitten ”hallitulla” työnnöllä, kuten aina. Ensimmäisen tuloksentekotyönnön jälkeen tapani on sitten työntää kovempaa. Huippuiskussa ollessani käytin sitten 5 seuraavaa siihen, että riskillä hain huipputulosta. Tässä kisassa yritin asteittain nostaa tehoja niin, että tuntuma säilyisi hyvänä koko ajan. Siinä onnistuinkin aika hyvin, sarjalla 15,99 SB, 16,01 SB, 16,05 SB, 16,41 SB, 16,23, 16,41 =SB. Ainoa asia mikä jäi puuttumaan, oli se yksi hyvä työntö. Viimeisessä oli jo ainekset pidempäänkin työntöön, mutta tekniikka ei vielä pysynyt kasassa sillä vauhdilla millä yritän viimeisellä työntää.

Vaikka tulos jäi vähän alakanttiin, olen silti tyytyväinen, koska olotilaan nähden työnsin todella hyvin. Tiedän myös, että nyt viimeistään on laitettava käsijarru päälle, ja fokus lepäämiseen ja huoltoon. Kuvan esineet ovatkin parhaat ystäväni tällä hetkellä. Lauantaina 8.7 on sitten seuraava kilpailu, veteraanien SM-kilpailut Lohjalla. Siellä toivon, että tulee jo selkeä parannus kilpailutulokseen. Olo on jo paljon levänneempi kuin viikko sitten, joten edellytyksiä parempaan tulokseen kyllä on. Kaksi tekijää voi sitten vaikuttaa kisaan negatiivisesti; joko teen valmistavan harjoituksen taas hieman liian kovaa (kevennän asteittain kohti päätapahtumaa) tai sitten kroppa on niin paljon tuoreempi kuin viimeiksi, että tekniikka ei pysy kasassa. Katsotaan miten lauantaina käy! Tule sinäkin Lohjalle katsomaan! Klo 15:45 alkaa pojat 40 kuula 🙂

 

Kommentera