Hieman provosoivasti kirjoitin viime kesänä, että tavoitteeni on tänä kesänä työntää 19 metriä. En ole vielä kilpailussa työntänyt tänä kesänä, joten vielä on liian aikaista sanoa, että ei onnistunut. Mutta jos realistisia ollaan, niin huipputulokseni tänä kesänä tulee liikkumaan siinä 17 – 18 metrin kohdalla, ja olen itse todella yllättynyt jos tulos on lähempänä 18 kuin 17.
Miksi sitten näin? Olenko jo liian vanha? Käsi sydämmellä on todettava, että tämän kevään ja kesän aikana on ollut todella nihkeää löytää oikea rytmi työntämisessä. Tekniikka ei millään loksahda paikoilleen. Viime kesät kun en ole harjoitellut juuri ollenkaan, olen muutamalla lajiharjoittelulla päässyt kohtuulliseen kuntoon, niinpä voisi olettaa, että neljän kuukauden harjoittelulla pääsisi vähän parempiin tuloksiin. Mutta taitaa se ”ongelma” löytää tekniikassa se oikea rytmi piileä juuri tuossa, että nyt olen harjoitellut. Harjoitellut sen verran ”kovaa”, että kroppa ei ole ikinä oikein ollut levänneenä kun olen työntöharjoituksiani tehnyt. Tähän tulee nyt kilpailukaudella muutos, kun panostan ainoastaan lepoon ja lihashuoltoon, ja yritän olla kisoissa mahdollisimman tuore. Katsotaan mihin harjoittelu on riittänyt ja mitä saan ulosmitattua kropasta.
Toinen tekijä mikä vaikuttaa siihen, että tulos jää alle 19 metriä on syksyn takapakki ja harjoittelutauko. Harjoittelutauko ei sinänsä ollut ratkaisevan pitkä, mutta kun pääsin takaisin treenien makuun, jätin suunnitellut voimaharjoitukset ja työntöharjoitukset pois, ja keskityin ainoastaan hiihtämiseen ja Vasaloppetiin. Niinpä lähtötilanne maaliskuun alussa oli paljon alhaisempi mitä olin laittanut tavoitteeksi.
Kolmas ja ehkä ratkaiseva tekijä on juoksujen ja hyppyjen puute sekä myös työntöjen määrä. Maaliskuun alussa innostuin poikamaisesti liikaa, ja tein ihan alokasmaisen mokan, kun juoksin ja hyppäsin aivan liian paljon heti alussa. Tämä johti siihen, että vielä tänäänkin kärsin kipeistä akillesjänteistä. Nyt ne ei enää niinkään haittaa tekemistä, mutta jossain vaiheessa en pystynyt edes työntämään kun sattui niin paljon. Ja ymmärrettävästi kaikki hypyt ja juoksut jäi myös pois. Hiukan olen nyt kesäkuussa varovaisesti juossut, mutta enää ei ole oikein aikaa enää tehdä nopeustreenejä joten näillä niin sanotusti nyt mennään.
Kilpailukausi lopullisesti nyt sitten näyttää mihin pystyn. Luotan edelleen siihen, että pystyn psyykkaamaan itseni kovaan kisakuntoon, ja kunnonajoitus toimii kuten aina ennenkin. Lepoa ja huoltoa ja sen päälle kisaiskuun pääseminen on aina ollut mun vahvuus, ja siihen luotan edelleen. Tosin enää en kehtaa jättää kauppareissut väliin ja nurmikko ajamatta tms. kilpailutuloksien takia, joten arkiset rasitukset on otettava huomioon myös. Varsinaisen urani aikana olinkin mestari levon suhteen. En tehnyt mitään ylimääräistä, edes 10 min kauppareissuja, vaan olin kotona lepäämässä.