Pakollinen treenitauko muuttaa suunnitelmia.

Edellisen kerran kävin lenkillä 14.10. ja seuraavana päivänä pelasin kierroksen golfia (mitä en laske harjoitteluksi). Golfkierroksen jälkeen olin ihmeellisen väsynyt ja oli kylmää vaikka kelit ulkona oli suht hyvät. Kotiin päästyäni mittasin kuumeen ja näyttihän mittari hieman lämpöä. Ei muuta kun paljon juotavaa ja sänkyyn. Se onkin aina huippu-urheilu-urani aikana ollut tapani parantua flunssasta, väkisin lepäämistä ja nukkumista. No, tämä kuume osoittautuikin olevan jotain ihan muuta kuin tavallinen syysflunssa. Kyseessä oli nopeasti kasvava mätäpaise pakarassa, joka leikattiin auki 21.10. Toipuminen tästä on hidasta, koska tuloksena on todella syvä avohaava, joka pitää parantua ja kasvaa umpeen sisältä ulos. Ja niin kauan kun haava on auki, harjoitteleminen on käytännössä kiellettyä.

Nyt on siis kulunut kolme viikkoa leikkauksesta. Kirurgi totesi leikkauksen jälkeisenä aamuna, että menee pari viikkoa haavan umpeutumiseen. Jälleen kerran saan todeta sen, että kirurgit elävät jossain ihan omassa maailmassa näitten parannusaikataulujensa kanssa. Täsmälleen sama asia oli urani aikana kun parin sormen nivelet putsattiin, kirurgin aikataulu milloin pääsen taas työntämään ei vastannut todellisuutta lähellekään. Osasin toki ottaa tätä huomioon jo heti kun kirurgi näin sanoi, mutta oma pessimistinenkin arvio on osoittautunut olevan ihan väärin. Jos tässä vaiheessa pitäisi ennustaa, sanoisin, että olen hyvällä onnella nyt puolessavälissä. Todennäköisin skenaario on luultavasti se, että tässä menee vielä kuukausi.

Miten tämä vaikuttaa harjoitteluun?

Ensi vuoden tavoitteethan olivat Vasaloppetin hiihtäminen maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina, mieluummin niin, että esim Jämin kautta kävisin parantamassa lähtöruutua Vasaloppetiin, ja hiihtäisin maaliin 8000 parhaan joukossa. (viime talvena 9000 loppupäässä). Tämän jälkeen laji vaihtuu kuulantyöntöön, ja heinäkuun lopussa häämöttää sitten veteraanien EM-kisat Tanskan Århusissa.

Eniten haittaa tämä treenitauko, joka on nyt siis kestänyt kuukauden, tekee hiihtokunnolle. Vielä ei ole varmasti suurta tuhoa päässyt tapahtumaan, vaikka treenikilometreissä tauko tarkoittaa 150-200km tappiota. Mutta jos ja kun tässä menee vielä toinenkin kuukausi, niin alkaa jo varmasti vaikuttamaan. Sitten kun pääsee takaisin ladulle, täytyy miettiä tarkkaan, ehkä jonkun asiantuntijan kanssa, miten kannattaa toimia, että saavuttaisin entisen kuntoni mahdollisimman nopeasti, ilman että harjoittelee yli tms.

Kuulaprojektiin tämä et sinänsä vielä vaikuta mitenkään ratkaisevasti. Olin päässyt hyvin vauhtiin punttijumppani kanssa, mutta sen tavoite oli vaan totuttaa kroppaa kovaan punttitreeniin sitten, kun pitäisi maaliskuussa aloittaa, joten vaikka tässä tulee vielä kuukausi lisää taukoa, ehdin hyvin vajaassa kolmessa kuukaudessa jumpata itseni hyvään lähtökuntoon. Eniten haittaa uskon että tauko tekee jo ennestään heikkoon keskivartalooni. Sitä oli tarkoitus vahvistaa kuntopalloheitoilla ja keskivartaloliikkeillä koko ajan, ja siihen kahden kuukauden tauko tekee ison loven. Mutta näillä samoilla heikoilla keskivartalolihaksilla työnsin pari vuotta sitten yli 17 metriä ja vielä siitä pari vuotta taaksepäin yli 18 metriä, joten eiköhän tässä päästä jonkinlaiseen kuntoon ensi kesäksi.

Vlogit tauolla

Vlogien tekeminenkin on nyt jäänyt tauolla kun en pysty itse tekemään mitään. Enkä ole vielä oikein valmis höpöttämään kameralle samaa mitä nyt kirjoitan 🙂 Mutta ehkä joku kirjoitus voisi julkaista myös puhemuodossa, katsotaan mitä sairaslomalla keksin.

Kommentera