Kyllä oikea golf vaan on ihan eri peli kun klubituupparin harrastama pistebogeypeli. Sen olen saanut karulla tavalla kokea eilen ja tänään. Teille, jotka ette tiedä eroa, pistebogey on peli, missä jokaisesta reiästä saa par-tuloksella kaksi pistettä. Jos teet birdien saat kolme, ja niin edelleen. Esimerkiksi minulla on hcp 17,5, mitä tarkoittaa Tammisaaren kentällä slope 18. Eli suomeksi saan 18 lyöntiä tasoitusta (yksi per väylä). Pistebogeyssa huomioidaan siis tasoitusta, joten par-4 väylällä saan kaksi pistettä jos lyön 5 lyöntiä. Jos lyön 6 kertaa, saan vielä yhden pisteen, 7 ja enemmän ja pisteitä tulee 0. Yleensä, jotta peli olisi tarpeeksi nopea, nostetaan pallo, jos ei ole enää mahdollista saada pisteitä.
Oikeassa golfissa taas, lasketaan raa-asti kaikki lyönnit, pisteitä ei lasketa. Näin ollen sinun on saatava pallo reikään joka väylällä. Et voi nostaa palloa missään vaiheessa, tai jos sen teet, olet kisasta ulkona. Tämä pieni, mutta olennainen osa tässä pelimuodossa tekee sen, että ainakin minulle tulee lisää stressiä siitä, että palloa on saatava aina kentälle. Jos pallo lähtee metsään, lyödään aina varapallo, ja jatketaan sillä, jos ensimmäinen pallo ei löydy. Varapallon lyöminen tietää myös yhden lyönnin rangaistuksen. Eli jos avaan väylällä suoraan metsään, seuraava lyönti on jo lyönti nro 3. Jos se menee myös metsään (kuten on nyt eilen ja tänään pari kertaa tapahtunut) kolmas avauslyönti on jo lyönti nro 5. Pistebogeykilpailussa ei yleensä lyödä enää kolmatta varapalloa, vaan todetaan, että pisteet ovat menneet, laitetaan pallo taskuun ja seurataan muun ryhmän touhua ja pelit jatkuu sitten seuraavalla väylällä.
Jos laitan palloa taskuun, saan 0 pistettä. Mutta pelaamalla seuraavat kaksi väylää esim 3 pisteeseen, olen kompensoinut tuota nollapistettä jo niin hyvin, että tulos on sama, kuin jos olisin pelannut kolme väylää paariin jne. Kun pallon laittaa taskuun, ja kävelee 10 min pelaamatta muun ryhmän kanssa, ehtii myös mieli rauhoittua, ja voit jatkaa taas rentona seuraavalla väylällä. Lisäksi et ole menettänyt vielä juuri mitään. Oikeassa golfissa taas voi käydä niin kuin tänään ja eilen minulle, että pääset peliin vasta kolmannella pallolla (viidennellä lyönnillä), ja onnistut vielä pelaamaan loput reiästä huonosti. Kertyy esim 13 lyöntiä par-5 väylällä, ja tällainen menetys ei sitten otetakaan enää kovin helposti (käytännössä ei mitenkään) enää kiinni. Pitäisi siis tehdä 8 kertaa birdien, jotta pääsisit takaisin ihannetulokseen…
Jotta tulisi paremmaksi golffariksi, pitäisi siis paljon useammin pelata niin, että palloa pitäisi saada aina joka väylällä reikään. Yleensä yritänkin pelata näin, mutta vaikka pelaakin vaan harjoituskierroksia, pelikaverit ei oikein tykkää, varsinkin jos lyöntimäärä pisteisiin on jo mennyt, mutta yrität kuitenkin vielä jatkaa peliä. Jotkut jopa hermostuu siitä kunnolla. Yksin taas ei ole hauska kiertää radalla, mutta niin olisi kai tehtävä, jos haluaa parantaa sitä oikeata golffia.
Raseborg Open day 2
Tuloskortti tämän päivän kisasta on todella ruma. Ainoa hyvä asia on, että tein enemmän par-tuloksia kuin keskimäärin tämän kesän aikana (3 per kierros), muuten aika karmeaa luettavaa. Huomasin että neljäs golfkierros neljään päivään alkaa jo tuntua varsinkin jaloissa. Kuinka paljon tämä vaikuttaa itse peliin en tiedä, varmasti jonkun verran. Mutta kyllä tänään katosi itseluottamus ihan jokaiseen lyöntiin. Draiveri hajosi taas kokonaan (9 väylää avaus vasemmalle) ja rautalyönnit olivat ihan karmeita. Olisko tullut 5-10 lyöntiä rautamailoilla, jotka olivat puhtaita osumia. Muut olivat soketteja, duffeja tai kylkkäreitä. Nyt täytyy yrittää saada nukuttua kunnon yöuni, ja muuten levättyä tänään, jotta huomenna jaksaisi vähän paremmin skarpata. Nordcenter ja Benz pelataan huomenna, ja vaikka pääsen pelaamaan siellä aivan liian vähän, voi sanoa että se on suosikkiratani. Katsotaan miten huomenna käy.
