Urheilulehdeltä tuttu hahmo ”johtava jääkiekkoanalyytikko”, oikealla nimellä Petteri Sihvonen, kirjoitti blogia suomalaisesta doping-keskustelusta. Jokainen voi tuon linkin kautta käydä lukemassa ja muodostaa omaa mielipidettä asiasta. Itse olen pitkälti samaa mieltä kirjoituksen kanssa. Facebookissa ja twitterissä olen usein väitellyt herran kanssa dopingista. Joskus sen takia, että hänen provokaatiot ovat osuneet henkilökohtaisesti ”arkoihin” paikkoihin. Ajan mittaan olen nähnyt kaavan, millä hän operoi sosiaalisessa mediassa, enkä enää mene näihin provoihin, vaan näen niitten taakse. Viimeisessä blogissa voisi esimerkiksi loukkaantua hänen asettamille kuvitteellisiin rajoihin, esim. että kuulaa voi puhtaana työntää 20,50 metriä, mutta ei senttiäkään paremmin. Mutta nyt hän itsekin jo blogissa myöntää heittäneensä ne luvut saadakseen keskustelua aikaan.
Syy miksi kirjoitan tämän ”kirjeen” on kuitenkin seuraava kappale hänen bloginsa lopussa:
”Suomalaisen doping-keskustelun kantajuuri on samaa sorttia kuin keskustelu kansalaissodastamme. Molempia keskusteluja on arasteltu käydä, haavat ovat yhäti ja alati liian suuret. Suomi täyttää pian 100 eivätkä haavat ole vieläkään tulehdukseltaan parantuneet. Lahdesta 2001 on jo kotva; ja silti molemmin puolin yhä viekastellaan. Epäilen mielimurteissani, että huippu-urheilumme suhteen haavat tulevat parantumaan vielä hitaammin. Syy on rahassa. Manageralismi ja kaiken maailman Varainkeruumiehet ovat suistaneet urheilun päättymättömälle hyötyrationalismin tielle. Sieltä ei ole paluuta ennen kuin nämä ystävämme Aituri A ja Kuulomörssäri C tulevat synnintuntoonsa ja paljastavat huippu-urheilun (karmean) totuuden.”
Minäpä paljastan nyt teille huippu-urheilun (karmean) totuuden, oma tarinani:
Tausta
En muista tarkkaan, milloin olen ensimmäisen kerran kuullut dopingista, taitaa olla Ben Johnsonin käry vuonna 1988. Olin silloin 13-vuotias. Ben Johnsonin käry ei ollut minulle mikään iso pettymys, kuten varmasti monelle oli. Olihan meillä koulussakin kovia väittelyjä, kumpi on parempi, Carl Lewis vai Ben Johnson. Minun suosikkini oli aina ollut Carl Lewis, joten olin vaan iloinen kun Ben Johnson jäi kiinni. Tämä tapahtuma ja kasvatukseni varmasti muokkasi minun mielipidettä urheilua kohtaan. Paha poika jäi kiinni ja hyvä rehti jätkä oli hyvä rehti jätkä. No, jälkeenpäin olen lukenut kaikki syytökset myös Carl Lewisia kohtaan, joten ei hänkään tainnut olla puhdas pulmunen, mutta siihen aikaan, minun silmiin hän oli.
Yleisurheilun sisäpiiri
Oma yleisurheilu-urani huipulla voi kai sanoa alkaneen vuonna 1993, kun pääsin nuorten Suomi-Ruotsi -maaotteluun, ja sen myötä maajoukkueleiritykseen. Urani huipulla loppui 2007. Koko sen ajan olen voimakkaasti puhunut dopingkia vastaan, avoimesti. Olen kertonut avoimesti mielipiteeni aina kun joku on kärynnyt. Voi sanoa, että minut on tunnettu siitä, että olen kovasti ja avoimesti ollut dopingkia vastaan. Kilpailuissa, kilpailumatkoilla, harjoitusleireillä ja niin edelleen, doping nousee säännöllisin väliajoin puheenaiheeksi urheilijoiden keskuudessa. Enemmän silloin, kun joku on kärynnyt, muuten vähemmän. Piireissä missä olen itse liikkunut, keskustelu on aina ollut sellainen, että kaikki ovat samaa mieltä kuin minä itsekin. Ja olen keskustellut tästä asiasta aika monen urheilijan kanssa, sekä suomalaisten, että muun maalaisten kanssa. Silloin sain sellaisen käsityksen, että käyttäjiä on aika vähän. Jälkeenpäin täytyy ehkä todeta mieluummin niin päin, että koska kaikki tiesi kantani, kukaan ei ainakaan minun läsnäoloni aikana myöntänyt mitään. Mutta ne, kenen kanssa näistä on puhuttu syvällisesti, minulla on kovin vaikea uskoa, että istuisivat ne kaikki tunnit siellä valehtelemassa, vaikka mistä minä tiedän, ehkä joku teki niinkin.
Onko minulle ikinä tarjottu kiellettyjä aineita?
Tämä kysymys minulle kysytään usein. Tai kysyttiin, ei ehkä nykyään enää. Niin kummallista kuin se kuullostaakin, niin kukaan ei ole ikinä tarjonnut minulle mitään. Tähän minulla on kaksi teoriaa, yksi on se, etten ole itse ehkä kielimuurin takia ymmärtänyt jos joku on yrittänyt antaa pieniä vinkkejä (epätodennäköistä), toinen ja uskottavampi syy on se, mitä kirjoitin aikaisemmin, olen aina ollut avoimesti dopingkia vastaan, joten mahdolliset tahot, jotka olisivat voineet minulle tarjotakin jotain, eivät sitä tehneet tämän takia.
Olenko itse käyttänyt kiellettyjä aineita?
En ole koskaan käyttänyt kiellettyjä aineita. Valitettavasti en voi tätä mitenkään todistaa, vaikka minua onkin testattu monta kertaa, koska siihen aikaan kaikki aineet eivät näkyneet testeissä, ja testit olivat paljon huonompia kuin nykyään. Ne, jotka minua tuntee, tietävät. Te muut saatte uskoa tai olla uskomatta. Tiedän kuitenkin itse, mitä olen tehnyt, ja sen takia moni Petterin provoista suoraan sanoen vituttaa kovasti, koska tiedän hänen olevansa väärässä. Jaan hänen mielipidettään siitä, että urheilu ei ole puhdas, kaukana siitä, ja tuomitsen kaikki jotka syyllistyvät dopingkiin. He ovat mätämunia, jotka eivät kuulu urheiluun, piste!
Minun ja Petterin ero menee siinä, että minä haluan valata nuoriin urheilijoihin uskoa. Haluan että he tietävät, että huijareita ovat olemassa, mutta haluan myös että he tietäisivät, että ilman huijaustakin voi pärjätä, jopa ottaa mitalia (kultaakin) arvokisoissa! Petteri taas näyttää vaan haluavan, että ihmiset uskoisi, että kaikki huippu-urheilu on mätää. Minulle jokainen käry tarkoittaa, että urheilu on puhtaampi sen jälkeen, toisille se on näköjään toisin päin.
Miten voin sitten tietää, että puhtaana voi ottaa jopa mitalia puhtain keinoin? Enhän ole itse koskaan mitään voittanut aikuisena? No vaikka siitä, että itse jäin 2001 15cm mitalista, ja olin silloin vasta urani alkuvaiheessa. Valitettavasti loukkaantuminen 2002 ja diagnosi Colitis Ulcerosa vuonna 2003 jarrutti kehitystä sen verran, etten enää pystynyt parantamaan tuota sijoitusta ja tulosta. Ilman sairautta (diagnosoimaton varmaan jo vuodesta 1996), paremmalla harjoittelulla nuorena (aloitin vasta 16-vuotiaana) olisi ollut mahdollista tehdä mitä vaan. Ja jos minä siihen pystyn, täytyy maailmassa olla monta muutakin, jotka tähän pystyy, jos vaan uskovat itse siihen!
Valitettavasti, Petteri, paljastukseni ei taida olla mieleesi, tuskin edes uskot tarinaani. Mutta se on sinun ongelmasi!