Kirjoitin ekassa blogissa että ekalla kierroksella oli ”oireita” hyvästäkin pelistä, mutta että peli romahti hyvän alun jälkeen. Näin kävi myös seuraavissa peleissä, kuten kuvissa alhaalla näkyy. Ekat 4-6 väylää menee ihan mukavasti, omaan hcp:n mukaan, tai jopa paremmin, mutta sitten tulee ihme romahtaminen enkä saa kiinni pelistä enää sen jälkeen. Ekalla kierroksella lyönnit olivat ykkös ja kakkosväylällä ihan ok, mutta pienet mokailut verottivat tulosta, toisella jo bogi vaikka tulikin yksi todella ärsyttävä duffi, sellainen missä jää 30cm ja pari cm syvä ”oja” ennen palloa… Neljäs väylä sitten ihan unelmapeliä, ja viidennellä birkkuputti 30cm vajaaksi. Sen jälkeen alkoi tulla mokia, kuudennella hirveä slaissi metsäänavauksella, seiska ok, kun taas kasi ja ysi huonosti. Loput näettekin sitten.
Toinen kierros alkoi sitten jo todella hyvin. Kotikentällä Tammisaaressa, missä alku, ja varsinkin kakkos ja kolmosväylä, on aina ollut mulle myrkkyä, saan tehtyä kaksi par:ia ja kaksi bogeyta. Sen jälkeen katosi taas tuntuma melkein kaikkeen, vaikka bogeyta tulee jonkun verran, tulee aivan liikaa tuplia ja triplaa, jopa pahempia.
Kävin sitten pari viikkoa ulkomailla myös pelaamassa. Portugalissa eka kierros alkoi taas todella hyvin. Kaikki lyönnit loistavia aina seiskan avaukseen asti. Tiedä sitten iskikö tyytyväisyyden tunne vai mikä, mut sen jälkeen meni taan kaikki pahasti pieleen. Sain takaysillä skarpattua sen verran että yksi parkin tuli, mutta muuten ihan katastrofi.
Tässä vaiheessa aloin jo miettimään, että eikö kunto riitä kokonaisen kierroksen pelaamiseen? Kun pidin sykemittaria/gps mukana yhdellä kierroksella, se kertoi sen, että kierroksen aikana tulee käveltyä ~10km, keskisyke 100 ja maksimisyke jopa 144. Tämä 4,5 tunnin aikana. Mutta ei tuollaista matkaa, noilla sykkeillä, pitäisi mies väsyä, vaikka lyökin päälle 100 lyöntiä. Mutta jotain selkeästi tapahtuu reilun tunnin pelin jälkeen, enkä enää saa kiinni hommasta.
No, Portugalin toiseksi viimeinen peli sujui jo vähän paremmin. Kyseisellä radalla mulla oli slope 19, eli jopa yhdellä väylällä (7) oli varaa lyödä kaksi yli parin. Loput piti tahkoa bogey-vauhtia. En ihan siinä onnistunut, ja huonoista väylistä kolme oli selkeästi todella huonoja. Tuplat voi vielä hyväksyä, varsinkin kun tuplat olivat hyviä pelastuksia tällä kertaa. Mutta nyt sitten tapahtui jotain, mitä ei aikaisemmin kaudella on tapahtunut, eli peli parantui loppua kohden. Löysin taas fiiliksen, ja kahdella viimeiselläkin väylällä oli todella hyvät mahdollisuudet pariin, jopa yksi birkkuputti, mutta onnistuin sitten mokaamaan ne.
Eli kunnosta tämä ei nyt varmasti varsinaisesti jää kiinni fysiikan osalta, vaikka lyönti ei pysynyt alkukaudesta kasassa koko kierros. Tämä edellinen kierros antoi lupaa taas odottaa hyviä tuloksia. Viimeinen kierros Portugalissa pelattiin sitten täysin tuntemattomalla kentällä, ja siellä tuli aika paljon mokattua ihan vaan sen takia, että pelasin kentän väärin.
Huomenna olisi edessä kierros kotikentällä Tammisaaressa taas. Saa nähdä miten peli sujuu taas koleassa säässä Suomessa. Taukoa pelaamisessa on reilu puolitoista viikkoa, onko se sitten parantanut vai pahentanut lyöntiä, jää nähtäväksi. Tämän kierroksen jälkeen on sitten taas löydettävä aikaa käydä rangella ja omassa autotallissa lyömässä. Lähipeliäkin pitäisi hioa, vaikka varsinkin chipit, mutta osittain myös pitchit ovat toimineet hyvin. Ja puttaaminen ei ole yleensä ollut mulle ongelmaa.