Moni varmaan ihmetteli, miksi kirjoitin talvella blogia hiihtoharrastuksestani ja moni varmaan ihmettelee myös, miksi nyt kirjoitan blogia golf-harrastuksestani. Ei minulla ole siihen oikein mitään järkevää vastausta. En osaa kirjoittaa (varsinkaan suomeksi) eikä minulla ole hiihtourheilulle eikä varsinkaan golfille mitään uutta annettavaa. Olen vaan tottunut kirjoittamaan nettiin omista harrastuksista, olen tehnyt sitä jo vuodesta 1999, silloin tämän blogin verkkotunnus on rekisteröity. Silloin harrastukseni oli kuulantyöntö, joka muuttui parin vuoden kuluttua työksi. Nyt tuskin hiihto eikä golf muutu kohdaltani työksi parin vuoden sisällä, mutta vanhasta tottumuksesta haluan näistä kuitenkin kirjoittaa. Ja varmaan tähän väliin tulee joskus myös kuulantyönnöstäkin asiaa, silloin kun jotain kirjoittamisen arvoista on.
Miksi golf?
Ennen kuin itse aloitin pelaamisen, kuuluin varmaankin osittain siihen joukkoon, ketkä pitivät golffia ”ei urheiluna”, ”snobien” harrastuksena tms. Silti jonkinlainen kiinnostus lajia kohtaan oli, 90-luvulla käytiin esim kaverin kanssa muutaman kerran rangella lyömässä palloja. En kuitenkaan urheliu-uran aikana mielestäni ehtinyt harrastaa mitään muuta, joten rangekäynnit jäi kokeiluiksi. Vuonna 2010 tuli sitten tilaisuus, jonka en voinut jättää väliin. Paikallinen golfseura Ekegolf, ja silloinen toimitusjohtaja otti yhteyttä ja halusi järjestää pienen tapahtuman golfkentällä. Tarkoitus oli, että paikallinen pro kouluttaisi minut ”kuulantyöntäjästä golffariksi” kahdessa viikossa, jonka jälkeen meillä olisi haastekisa 9 reikäisellä par 3 harjoitusradalla. Innostuin ajatuksesta ja lähdin mukaan. Niin, ja voitin muuten sen kisan 🙂
Samana syksynä suoritin myös green card kurssin, mutta en ehtinyt syksyllä käydä kertaakaan kiertämässä oikeaa rataa. Vuonna 2011 oli sitten muita kiireitä, joten en aloittanut pelaamisen kun vasta kesällä 2012. Ostin netistä käytetyt aloittelijan mailat, ja siitä se sitten lähti. Ekan kesän aikana tasoitus tippui 54 – > 31.2:een ja kierroksia tuli yhteensä 35. Seuraavana kesänä kierroksien määrä oli 40 mutta tasoituksellisesti kesä oli pettymys. Kävin jo toukokuussa aika nopeasti jo 26.4:ssa, mutta tasoitus nousi syksyyn mennessä takaisin 30,3:een, eli kauden aikana ainoastaan vajaan pykälän tuli tasoitus alas. Kavereiden kanssa kun keskustelimme tästä, tuli puheeksi, että tasoitus ei edes voisi nousta takaisin noin ylös, kun on jo käynyt noin alhaalla. En tiedä vieläkään miten tuo sääntö menee, mutta edes talven 2013 annual handicap review ei korjannut tasoitusta mihinkään suuntaan.
Välineurheilua
Aloin jo kesällä epäillä, että käyttämäni aloittelijan mailat eivät enää sopineet minulle. Kuvittelin että swingi oli nopeutunut jo sen verran, että mailat olivat liian löysät. En käynyn missään näitä mailoja testaamassa, mutta syksyllä 2013 kävin kuitenkin fittaamassa itselleni uudet rautamailat. Ja heti liikkeessä lyödessäni, huomasin kuinka paljon eroa mailoissa voi olla. Löysimme itselleni sopivat mailat. Muutoksena oli lie-kulman muuttaminen hiukan, varren pituuden lisääminen ja gripin paksuus verrattuna ”normaalimailaan”. Kesällä 2014 huomasin sitten jo heti että edelliskesän surkeat tulokset olivat ainakin osittain mailojen syytä. Joten aloittelevalle golffarille, joka huomaa yhden kesän jälkeen, että haluaa jatkaa pelaamisen, suosittelen että käy fittaamassa itselleen sopivat mailat. Olen ainakin sitä mieltä, että itse ei voi mitenkään tietää, minkälaiset mailat sopii itselleen, joten voi pilata todella paljon pelaamalla väärillä mailoilla.
Viime kesänä tuli sitten pelattua 45 kierrosta, ja tasoitus tippui tuosta 30.3:sta 17.9:ään, ja annual handicap reviewin jälkeen vielä 16.9:ään. Innostuin lajista sitten syksyllä jo niin paljon, että hankin kotiin autotalliin lyöntiverkon ja maton. Siellä pystyn lyömään rautamailoilla aina rauta 6:een asti täysiä swingejä, ja jo syksyllä huomasin lyönneissä selkeän varmuuden, kun sain lyöntimääriä nostettua kotitreeneillä. Näyttää olevan golfissa samalla tavalla kuin kuulantyönnössäkin omalta kohdaltani, että tarvitsen paljon toistoja ja määrää.
Talven aikana en silti jostain syystä saanut lyötyä niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta jotain tuli sentään tehtyä, ja nyt keväällä tuntuu, että ainakin varmuus on valovuoden edellä viime vuoden kevättä. Ensimmäinen 18-reikäinen kierros on tältä kaudelta myös takana, ja vaikka lopputuloksesta nyt ei kannata mainita, niin sanoisin, että oli oireita myös hyvälle kierrokselle. Lyöntimäärää verotti ehkä draiverin jääräpäinen käyttäminen avauksissa, mutta kun arastelin viime vuonna sen käyttöä, olen nyt keväällä ajatellut ajaa sitä sisään kunnolla, myös alkukevään kierroksilla. Pelataan fiksusti sitten kesän kisoissa. Sen takia muutama avaus lipsui lievänä slaissina ulos väylältä, ja kapealla radalla (Nordcenterin Fream) se tietää metsäpeliä…Talven lyöntiharjoitukset näkyi myös siinä, että muutama lähestyminen reilusta 100 metristä meni pahasti pitkäksi, ihan sen takia että ilmeisesti lyöntipituudet ovat kasvaneet 🙂 No, kunhan opin taas miten omat lyönnit lähtee, niin eiköhän griiniosumiakin tulee. Ja ekalla kierroksella tuli jo birkkukin, joten ei tarvitse sitäkään enää ”stressata”.
Tavoitteet
Taisin Facebookiin kirjoittaa jossain vaiheessa, että haluan tämän kesän aikana tiputtaa tasoitus sinne 10 alapuolelle. En tiedä onko se edes realistista, mutta näin aloittelijalle 7 pisteen tiputus ei tunnu niin vaikealta 😉 Katsotaan miten käy. Treenit ainakin jatkuu nyt autotallissa ja myös rangella ahkerasti. Kierroksia en varmaan saa kasaan ihan vaadittua määrää, mutta tavoite olisi pelata vähintään 2 kierrosta viikossa. ”Uhraan” niihin yhden puolikkaan työpäivän ja yhden sunnuntai-aamun, niin perhekään ei kärsi niin paljon mun poissaoloista.
#LetsGolf!