Viikonloppuna 3. – 4.8. ratkaistiin naisten kuulan Suomen mestaruus Kalevan Kisoissa. Karsinta käytiin lauantaina ja kymmenen parasta pääsi sitten sunnuntain loppukilpailuun. Minulla oli mukana kaksi urheilijaa kilpailussa, Sara Oraheimo ja Jessica Meriheinä.
Omat odotukset ennen kisoja oli, että molemmat urheilijat pystyisivät suorittamaan omalla tasollaan. Jos se onnistuisi, se tarkoittaisi että Jessica pääsee loppukilpailuun ja Sara kamppailee viimeisestä paikasta loppukilpailuun. Karsinnasta tuli kuitenkin niin vaikea kuin se nyt monelle yleensä on. Kahden kierroksen jälkeen Jessicalla ei ollut vielä tulosta lainkaan, kun molemmat työnnöt epäonnistuivat totaalisesti. Sara paransi joka kierroksella, mutta hänen tän vuoden taustalla olisi pitänyt saada vielä muutama työntö lisää, jotta se paras tulos olisi tullut. Lopputulos kuitenkin hänelle hyvä 12,58, mutta se ei valitettavasti riittänyt loppukilpailuun. Siihen olisi vaadittu 13,03 mikä olisi tarkoittanut Saran kohdalla kolmanneksi paras kilpailutulos kautta aikojen.
Jessican kanssa aloitin yhteistyön syksyllä 2018 ja tän aikana yhteistä kokemusta arvokisoista on ainoastaan 2019 SM-kisat hallissa. Siellä odotukset olivat molemmilla korkeat, mutta kisassa ei toiminut mikään ja tulos oli huono, osittain hermoilun takia. Tätä olen yrittänyt valmenajana nyt työstää niin, että kesällä Jessica kilpailisi mahdollisimman paljon, ja mielellään monta kertaa Suomen huippuja vastaan. Silti tilanne oli karsinnassa se, että kahden kierroksen jälkeen hermoilun takia ei ollut vielä tulosta lainkaan. Siinä tilanteessa on vaikea tietää mitä valmentajana pitäisi urheilijalle sanoa, mutta parhaani yritin ja Jessica onnistui viimeisellä työnnöllä työntämään itsensä loppukilpailuun.
Loppukilpailu täysosuma, yllätyskin todella lähellä
Loppukilpailuun pääsy on yleensä helpotus, ja loppukilpailussa pystyy sitten urheilemaan rennosti. Näin se on ainakin itselleni toiminut. Taistelin itse monta vuotta huonojen karsintakokemuksien kanssa arvokilpailuilssa, mutta pääsin sen ”mörön” yli viimein. Toivoin, että onnistunut karsinta toimisi Jessicalle ”mörön” poistajana, ja loppukilpailun ensimmäinen työntö olikin ihan kohtuullinen, 13,90, mikä helpotti valmentajaa ja varmasti myös urheilijaa. Se tarkoitti käytännössä sitä, että paikka kahdeksan parhaan joukkoon oli taattu jo sillä työnnöllä. Seuraavilla kierroksilla tuli sitten suurin piirtein samanpituisia työntöjä joten tiedossa oli, että se päivän piikkitulos on vielä tulossa sieltä. Viidennellä kierroksella tuli sitten onnistuminen, tulos 14,51 ja siinä vaiheessa kisan neljänneksi, ainoastaan 4 cm pronssista. Viimeisellä kierroksella oli mahdollisuus nousta pronssille tuloksella 14,55 mutta hän ei ihan onnistunut siinä, tuloksena kuitenkin hyvä 14,49. Loppujen lopuksi sijoitus oli sitten neljäs, 33cm pronssista. Työntämällä elämänsä toiseksi parhaan tuloksensa tärkeimmässä kilpailussa on kuitenkin todella hyvä suoritus vaikka mitalia ei tullutkaan. En ainakaan itse voinut parempaa odottaa, vaikka molemmat tiedämmekin, että parempaa tulosta voi vielä tulla. Nähtäväksi jää, saadaanko se tulos ulos vielä loppukauden aikana, vai tuleeko se korkojen kanssa vasta ensi kesänä.