Tällä hetkellä minulla on yksi valmennettava, ja hän on naisten sarjassa työntävä Jessica Meriheinä. Yhteistyömme alkoi syksyllä 2018 siitä, kun hän otti yhteyttä ja sanoi haluavansa työntää 16 metriä. Kävimme pienen keskustelun ja totesin sen päätteeksi, että eiköhän se ole ihan mahdollista, mutta se vaatii paljon työtä. Silloinen ennätys oli Jessicalla 14,11.
Kuten yleensä käy, ensimmäinen vuosi uuden valmentajan kanssa, sekä urheilijan että valmentajan innostus on 110%. Meidän osalta tämä näkyi aika nopeasti tuloksissa vaikka ensimmäinen hallikausi 2019 ei vielä tuottanut kilpailuprotokollaan hyväksyttyä ennätystyöntöä. Kesällä sitten tapahtui, ja ennätystä hilattiin puolisen metriä eteenpäin vanhasta.
Ensimmäinen koronakausi
2019 syksyllä harjoittelu jatkui vielä omalla hyvin tuntemallani harjoitussysteemillä, mutta syksyllä kävin Tallinnassa kuuntelemassa mm David Storlin ja Tom Walshin valmentajien seminaaria, ja sieltä palasin kotiin liuta uusia ideoita mukana. Melkein heti Jessican ohjelmaan tuli mukaan useampi uusi liike vaikka harjoittelun sinänsä ei vielä muuttunut. Talvella Jessican ennätys parani taas, tällä kertaa lukemiin 14,74, ja lisäksi uran ensimmäinen SM-mitali aikuisten sarjassa. Keväällä siirryttiin sitten pois omasta mukavuusalueestani, ja aloin soveltaa omaa versiota harjoittelun rytmittämisestä, inspiraation lähteenä sekä Storl että Walsh.
Lyhyesti tämä tarkoitti sitä, että enää ei tehtäisi samanlaista peruskuntokautta mitä olin itse tottunut tekemään, mitä aina teki sen, että tuloskunto romahti, ja peruskuntokauden jälkeen tuntui aina, että oli kova työ päästä ylös kuopasta. Ideana tässä systeemissä oli se, että tulos nousee kuopasta aina joka kausi ylemmäs ja ylemmäs. Oli toiminut minulle ja myös edellisille valmennettaville, mutta kun maailmalla tehdään asioita hiukan eri tavalla, ja siellä työntäjät ovat pidemmän aikaa kaudesta/vuodesta hyvässä tuloskunnossa, päätin vihdoin olla rohkea, ja yrittää tätä omalla valmennettavallani.
Kevät ja kesä oli kuitenkin haastava, koska olisin pitänyt olla enemmän mukana harjoituksissa, ja lisäksi meidän piti matkustaa etelän lämpööt pariksi viikoksi tekemään hyviä harjoituksia, mutta korona tuli ja sulki kaikki harjoituspaikat eikä ulkomaille ollut asiaa. Emme edes tienneet tuleeko kilpailukauttakaan ollenkaan kesällä. Kaudesta tulikin tynkä, eikä päästy kilpailemaan kuin reilun kuukauden normaalin 2,5kk sijaan.
Harjoittelu oli kuitenkin keväällä onnistunut, ja ennätystä hilattiin taas eteenpäin, nyt lukemiin 15.12. Viimeiset harjoitukset ennen Kalevan Kisoja olivat Jessican ylivoimaisesti parhaat ikinä, ja odotukset ennen kisoja olivat korkealla varmasti molemmilla. Valitettavasti kisassa tapahtui se, mitä ei saisi tapahtua. Karsinnassa kolme yliastuttua työntöä, ja ulos loppukilpailusta.
Toinen koronakausi
Epäonnisesta Kalevan Kisat -karsinnasta alkoi pitkä ja vaikea kausi. En olisi voinut kuvitellakaan miten kova paikka tämä epäonnistuminen oli henkisesti Jessicalle. Syksyn harjoitukset lähti kuitenkin ihan hyvin käyntiin, kunnes korona taas sotki tilanteen, ja halli missä teimme yhteisiä harjoituksia meni taas meidän osalta kiinni. Hallikaudella saimme työnnettyä ainoastaan kaksi kilpailua joista ensimmäinen oli todella huono, mutta SM-kisoissa hän sai sitten taisteltua itsestään kaiken irti mitä oli otettavissa, ja työnsi itsensä viidenneksi tuloksella 14,56. Itse pidin tuota taistelua merkkinä siitä, että henkisesti hän oli taas palannut takaisin sinne missä hän oli ollut ennen 2020 Kalevan Kisojen epäonnistumista. Mutta näin yksinkertaista se ei tietenkään ollut.
Hallikauden jälkeen oli vielä se tilanne, että emme päässeet harjoittelemaan yhdessä. Maaliskuun aikana taisimme olla kerran yhdessä, jolloin työntötreeni sujui todella hyvin. Seuraavan kerran harjoittelimme huhtikuussa Pajulahdessa missä meno oli vähän tukkoinen mutta silti ei mitään hälyttävää. Toukokuussa sitten harjoitusleirillä Tammisaaressa tilanne ei enää näyttänyt hyvältä, vaan mistään ei tahtonut tulla mitään. Yritin keventää harjoituksia, jolloin saimme aikaan pientä nousua, mutta sitten tein taas virheen ja harjoittelu oli liian kovaa jolloin upottiin takaisin suohon. Kisat meni huonosti ja harjoitukset vielä huonommin ja se puuttuva itseluottamus edelliskauden isosta epäonnistumisesta näkyi nyt siinä, että kaikki huonot tulokset söivät rotan lailla. Ei ollut henkistä kapasiteettia nousta suosta, vaikka fyysisesti se olisi ehkä ollut tehtävissä. Kesän lopputulos kuudes sija Kalevan Kisoista ja ennätyksestä jäätiin reilu puoli metriä sen sijaan, että ennätystä olisi kohonnut saman verran.
Kausi 2021-2022
Kauden jälkeen minulla oli kova paikka tehdä oikeita ratkaisuja, ja epäillys omaan osaamiseenikin oli iso. Toisaalta selkeä syy ylikuntotilaan oli se, että en päässyt mukaan keväällä harjoituksiin tarpeeksi usein jotta olisin nähnyt ne merkit omin silmin, mutta toisaalta epäilin myös sitä, että johtuuko tämä siitä uudesta harjoitussysteemistä. Päätin kuitenkin jatkaa uudella systeemillä, mutta syksyn oli harjoiteltava todella maltilla jotta kroppa palautuisi ylikuormitustilasta.
Tämä onnistui hyvin, ja se vanha Jessica alkoi taas näkyä. Itseluottamus palasi samalla kun harjoitustulokset parani, ja jo suht aikaisessa vaiheessa syksyllä kuula lensi jo harjoituksissa yli 15 metriä. Palattiin ”normaaliin” harjoituskovuuteet, lukuun ottamatta työntömäärissä, missä olin vielä varovainen. Jossain vaiheessa ennen joulua alkoi hommat puuroutua taas, mutta tällä kertaa luulen, että onnistuin vetämään käsijarrua tarpeeksi ajoissa ja tarpeeksi kovaa. Tammikuun alun leiri näytti, että kroppa vastaa valmistaviin harjoituksiin hyvin joten odotukset kohti hallikautta alkoin itselläni nousta. Meni kuitenkin kolme kisaa ”harjoitellessa” ennen kuin päästiin takaisin vanhaan hyvään, ja kauden viimeisessä kisassa ennätys meni vihdoin rikki. Tulokseka SM-kisoissa neljän sija ja tulos 15.14.
Mitä opin tästä?
Valmentajana luulen nyt oppineeni sen, mitä tämä uusi harjoitusjärjestelmä vaatii. Se tuo toivottavasti paremmat tulokset mitä vanha järjestelmä, mutta se on todella herkkä joten sekä urheilija että valmentaja on oltava todella tarkkana koko ajan. Huoltotoimenpiteet kuten hieronta ja palauttavat harjoittelut ovat myös entistä tärkeämpiä. Katsotaan miten kevät onnistuu. Talven tulos ei ollut läheskään sitä mitä siellä olisi varastossa treenien perusteella, eikä itseluottamus vielä riittänyt tekemään parempaa tulosta, mutta tätä kun saamme kuntoon, ja hyvien alkukesän kisojen kautta itseluottamusta kasvatettua, niin kesä 2022 voi hyvinkin olla se kesä, milloin tehdään se tulos, mistä ensimmäisessä palaverissa puhuttiin.