Oli tarkoitus kirjottaa enemmän harjoittelusta kohti veteraanien MM-kisoja, mutta talvi ei mennyt ihan kuten olin suunnitellut covidin takia (hallit kiinni jne) niinpä tuli enimmäkseen hiihdettyä. Kaksi viikkoa sitten hiihdin Vasaloppetin, jonka jälkeen pidin viikon lepoa. Viime sunnuntaina alkoi sitten kuulantyöntöpainotteinen harjoittelu.
Päiväkirjamerkinnät
Su 13.3
Työntö:
10 työntöä ilman vauhtia 5,44kg & 7,26kg
6 työntöä vauhdilla 4kg
160 kpl erilaisia kuntopalloheittoja
3 x 10 x varovaisia pohjehyppelyitä
Seiska 13,30m. Nelonen vauhdilla hieman päälle 18 metriä.
Ma 14.3
Lepo
Ti 15.3
Hiihtoa PK-vauhtia 1h
Ke 16.3
Puntti:
Penkki: 2x15x20, 5×60, 60, 90, 90, 95
Niskan takaa työntö: 5×40,50,50
Totuttelua painoihin ja samalla vähän herättelyä huomiseen työntöön
To 17.3
Työntö:
8 työntöä ilman vauhtia 5,44kg
6 työntöä vauhdilla 5,44kg
Ei ollut aikaa tehdä enempää, ja edellinen työntötreeni tuntui vielä etenkin sormi-ranne-kyynärpää -osastolla
Pe 18.3
Lepo
La 19.3
Hiihtoa PK-vauhtia 1h
Su 20.3
Lepo
Ihan tyyttyväinen tekemiseen, vaikka tämän viikon sunnuntain puntti jäikin tekemättä koska muu elämä 🙂 Työntö tuntuu yllättävän hyvältä kaiken hiihtämisen jäljiltä ja vaihditon työntö seiskalla on aika tarkkaan sillä tavoitekäyrällä mitä piirsin syksyllä. Jos vanhat merkit pitää paikkaansa, parannan tosta aika helposti noin metrin, kunhan saan tuntumasta ja rytmistä taas kiinni. Sen jälkeen sitten katsotaan, pystyykö taikomaan jostain vähän lisää.
Kisat tulee nopeasti päälle
Jossain vaiheessa tuntui, että kesään on vielä pitkä aika, mutta kun MM-kisat kuulan osalta työnnetään jo 29.6. ja ennen sitä on tarkoitus käydä yksi tai kaksi kisaa, ensimmäiseen mahdolliseen kilpailuun ei ole enää aikaa kuin 2,5 kuukautta. Eli mitään hirveän paljon ei tässä ehdi tehdä muuta kuin nostaa hiukan voimatasoja ylöspäin ja tehdä räjähtäviä asioita tarpeeksi harvoin, ettei vanha kroppa ota siitä takapakkia, ja toivoa, että työntötekniikka istuu vanhasta muistista 😀