Tota en uskonut, että sanoisin ikinä. Ja kyllä, juokseminen on edellen TYLSÄÄ kun sitä tekee yksin. Juoksutapahtumassa on hauskempaa kun ympärillä on paljon juoksijoita. Ja siinähän se idea oikeastaan onkin, että on joku hauska tapahtuma mihin tähdätä. Silloin jaksaa myös tehdä ne tylsät lenkit yksin.
Mistä oikein nyt siis kirjoitan? Te, jotka luitte mun edellisen blogikirjoituksen tiesitte, että edellisenä viikonloppuna minun piti osallistua Ruissalojuksuun ja 10 km matkalle. Sijoituksesta ei ole mitään hajua, eikä sillä ole mitään väliäkään. Oma kello pysähtyi nettoaikaan 1h ja 16 minuuttia mikä tarkoittaa keskivauhtia 7:29min/km (= käytännössä hölkkää 🙂 ). Yritin saada jonkinlaista loppukiriä myös aikaan, ja viimeinen kilometri meni aikaan 6:46 ja viimeiset 100m keskarilla 5:42…eli ei mihinkään 🙂 Mutta vuoden kuluttua menee jo toivottavasti 10km alle tunnin ja Lidingöloppet sitten ehkä 3,5 – 4 tuntiin.
Oikea pohje, joka on ollut aikaisemmin kipeä, ei vaivannut matkan aikana periaatteessa ollenkaan. Ainoastaan loppukirissä kramppasi hieman ja nilkutin sitten ensimmäinen tunti maalintulon jälkeen. Tällä hetkellä tuo pohje ei ole kovinkaan kipea, mutta ei kyllä kestä päkiällä juoksemista. Tuskin siellä mitään vakavaa ole, ja kun olen vaan harrastaja niin hoidetaan kuntoon vaan levolla. Rullahiihto onnistuu ilman kipuja joten lähitulevaisuus on sitten 100% hiihtämistä. Hölkkäjuoksulaahustaminen jatkuu sitten kun pohje on taas täysin kivuton.