Harjoittelu etenee ja kauniin ja eteenkin lämpimän kevätsään ansiosta olen saanut ihan mukavasti lenkkejä tehty pyörällä. Joskus kunto tuntuu ihan hyvältä, ja taas välillä epäilen taas riittääkö mihinkään. Edellinen viikko on hyvä esimerkki tästä.
Kun harjoittelen ryhmässä ajoa, ajan paikallisen seuran yhteislenkkejä, vaikka en itse seuraan kuulukaan. Saman seuran kanssa lähden muuten Vätternrundaniinkin. Heillä on ollut nyt ainakin pari vuotta tapana ajaa tistaisin vauhtilenkkiä ja keskiviikkoisin vähän pidempää ja rauhallisempaa lenkkiä. Lisäksi viikonloppuisin joku vielä pidempi lenkki. Itse olen pääsääntöisesti ajanut keskiviikkoisin heidän kanssaan, mutta tänä vuonna olen päättänyt ajaa ne todella pitkät lenkit yksin, jotta voin säätää vauhtia sykkeen mukaan helpommin.
Jotta vauhti kasvaisi, pitäisi samalla tavalla kuten hiihdossakin, ajaa intervallitreeniä. En ole aikaisemmin uskaltanut lähteä mukaan vauhtilenkkeille koska en todennäköisesti jaksaisi pysyä vauhdissa mukana. Tänä vuonna he ovat jakaneet vauhtilenkit kahteen ryhmään, ykkösryhmään, joka ajaa all in -mentaliteetilla ja sitten toinen ryhmä joka ajaa hieman rauhallisemmin. Yritin sitten viime viikon tiistaina mennä mukaan tähän kakkosryhmään, ja hyvin meni. Kestin vauhdissa mukana melkein maaliin asti, ainoastaan 2-3km tulin yksin, kun loppupäässä oli hieman enemmän nousuja. Strava-segmentti (pyöräilijät tietää) näyttää 46km ja sillä mun keskivauhti oli 37.1 joten olin yllättynyt ja todella tyytyväinen, että pääsin noinkin lujaa. Oli teräsmiesfiilis, tuntui, että nyt menee Vättern ihan tosta vaan.
Seuraavana päivänä ajettiin sitten vähän pidempi ja ”rauhallisempi” lenkki, jonka mitaksi tuli reilut 90 kilometriä. Keskaria oli tässäkin 30km/h ja siihen olin melkein vielä enemmän tyytyväinen kuin edellispäivän vauhtilenkkiin, koska kykenin siihen kipeillä jaloillakin.Mutta sitten tuli sunnuntai. Tarkoitus oli ajaa yksin Vätternin puolikas, eli 150km. Suunniteltu reitti oli kuitenkin (tyhmästi kyllä) ainoastaan 134km pitkä, mutta ajattelin sinisilmäisesti, että kyllä jaksan heittää vielä 16km ylimääräisen lenkin ennen kuin menen kotiin. No en jaksanut. Itse asiassa jo heti lenkin alussa takapuoli oli jo todella arka, ja puolessavälissä alkoi jo energiat hiipua. Viimeiset 50km olivat aika tuskaa ja ajoinkin sitten suoraan kotiin ilman lisälenkkiä. Fiilis oli huono, tunsin itseni hitaaksi, ja ajatus 300km lenkistä tuntui aika mahdottomalta.
Tällä viikolla olen ollut väsynyt sekä tiistain että keskiviikon lenkeillä, joten olen nyt pitänyt kaksi lepopäivää, jotta huomenna jaksaisin ajaa reilut 100km taas. Mielellään jopa reilusti ylikin. Katsotaan miltä huomenna tuntuu. Jos olen edelleen väsynyt, täytyy ehkä miettiä ensi viikon treenejä uudestaan. Alkuperäinen suunnitelma on kuitenkin vielä ensi viikollakin ajaa niin paljon kun vaan jaksaa, ja viimeisellä viikolla ennen Vätternia sitten levätä. Mahdollisesti käyn yhdellä lyhyellä ajolla ennen kuin hiilaritankkaus lähtee käyntiin muutama päivä ennen tapahtumaa