Ja nyt kaikki varmaan pitävät minua ihan hulluna 🙂 Mutta mieluummin asetan liian kovat tavoitteet, ja jään niistä hiukan, kun että asetan jonkun mukavuusalueelle sijoittuvan tavoitteen, ja olen muka tyytyväinen kun yllän siihen. No kuinka (epä)todennäköistä sitten on, että saavutan tavoitteeni? Alla muutama asia mitä tulee ratkaisemaan, onnistunko vai en.
Leikkauksen jälkeiset tulokset
Varsinainen uranihan loppui 2007 talvella, ja minut leikattiin samana kesänä. Paksu ja peräsuoli roskikseen, ja tilalle ohutsuoliavanne. Kesällä 2008 kokeilin ensimmäistä kertaa työntää kuulaa leikkauksen jälkeen, ja huomasin, että pystyn työntämään, ei sattunut mihinkään ja avanne kesti. Kesällä 2009 sitten päätin kokeilla kisaamistakin, ilman minkäänlaisia tavoitteita. Treeneissä oli muistaakseni mennyt vähän päälle 16 metriä ja ensimmäisessä kisassa sitten 17,32, eli yksi tärkeä ominaisuus oli vieläkin tallella, syttyminen kisatilanteeseen!
Kauden parhaat tulokset:
2009: 17,32
2010: 17,73
2011: 18,14 (ennätys avanteella)
2012: 16,22
2013: 17,01
2014: 16,74
2015: 16,81
2016: 16,39
Kaudet 2009 – 2011 panostin työntämiseen hiukan enemmän, eli työnsin talvellakin jonkun verran harjoituksia. 2011 oli paras vuosi, panostin kesällä jopa siihen, että pääsisin mukaan Ruotsi – Suomi -maaotteluun. En tosin päässyt, joku comeback tekevä Arsi Harju otti sen paikan… 🙂
Vuodesta 2012 eteenpäin en sitten enää talvella juurikaan tehnyt mitään kuulantyöntöä edistävää harjoittelua, ja talvella 2013 alkoi sitten jo hiihtoprojekti, joka on jatkunut siitä lähtien. Eli kaikki nuo tulokset 2012 – 2016 ovat tulleet muutamalla lajiharjoituksella ja muutamalla punttiharjoituksella per kesä.
Rajoittavat tekijät tavoitteen saavuttamiselle
Huomasin tänä kesänä olevani todella hidas. Pienet kuulat eivät lentäneet mihinkään, vaikka ne ovat aikaisemmin vielä johinkin lentäneetkin. Tekninen osaaminen nyt on vielä ihan ok, vaikka puutteellinen fysiikka rajoittaakin tekemistä jonkun verran. Tässä kuitenkin listattuna ne tekijät, mitkä mahdollisesti estävät minua saavuttamasta tavoitteeni:
- Oikean harjoittelurytmin löytäminen. Ei ole varaa todeta parin kuukauden kuluttua, että olen harjoitellut liian kovaa. Silloin on auttamattomasti myöhäistä enää korjata tilanteen.
- Kestääkö sormet? Vuonna 2005 leikatut sormet alkavat olla loppuun kuluneet, joten tärkeää löytää myös työntämiseen oikea rytmi, ettei kuukauden treenin jälkeen joutuu pitämään kuukauden tauon.
- Onko tarpeeksi aikaa nostaa tietyt nopeus- ja voima-ominaisuudet tarpeeksi korkealle? Tähän yritän varautua tekemällä jo syksyllä ja talvella hiihtotreenien lomassa tiettyjä juttuja
Mahdollistavat tekijät
Jos vaan saan olla terve, niin kaikki on mahdollista. Tekninen osaaminen ja oman kropan tunteminen on kuitenkin vieläkin siinä iskussa, että en epäile hetkeäkään, ettenkö pystyisi työntämään noin pitkälle. Lisäksi kisatilanteen tasoa nostava vaikutus mentaalipuolella on edelleen olemassa. Lisäksi liian myöhään aktiiviaikoina tulleet mentaalipuolen harjoitteet ovat vielä käytössä, ja sitä kautta voin kompensoida se fakta, etten enää pysty harjoittelemaan yhtä kovaa kuin nuorena. Samalla tavalla kun niillä kompensoin vuonna 2006 sitä tosiasiaa, että sormileikkauksen jälkeen työntömääräni olivat vaan n. 1/4-osa normaalista.
Katsotaan miten käy, ensi viikolla alkaa jo voimaharjoitteluohjelmani kohti tavoitetta. Lisää siitä sitten ensi viikolla.