Aika menee nopeasti jos on hauskaa, sanovat. Aika menee myös nopeammin ja nopeammin mitä vanhemmaksi tulee. En nyt tiedä kummasta syystä aika on nyt rientänyt, mutta yhtäkkiä harjoituskausi onkin pikkuhiljaa ohi, ja viikon päästä on kauden ensimmäinen kilpailu.
Harjoittelu on sujunut melkein suunnitelmien mukaan. Olin ajatellut työntää vähän enemmän viimeisten kahden viikon aikana, mutta kaksi viikkoa sitten oikea pohje kramppasi työntötreenissä joten varmuuden vuoksi pidin sitten parin viikon työntötauon. Tänään (sunnuntai) työnsin ensimmäisen kerran, tarkoituksena katsoa kestääko pohje ja samalla katsoa onko kunto edes lähellä sellaista, että kehtaa viikon päästä astua viralliseen kilpailurinkiin. Tarkoitus on siis kilpailla Espoonlahden heittokilpailuissa sunnuntaina 22.5.
Kunto vaikuttaa olevan nousussa
Ensimmäiset merkit kehityksestä näkyi punttisalilla. Vaikka painot edelleen kohtuu maltilliset, alkaa vihdoin tuntumaan siltä, että saan jotain irtikin punttitreeneistä. Voin suht reippaasti lisätä joka kerta painoja tankoon, vaikka yritänkin edetä suht maltillisesti, ettei vaan tapahtuisi mitään.
Ringissä tekeminen on enimmäkseen tuntunut aika kurjalta, mutta kaksi viikkoa sitten, ennen pohjekramppia, oli ensimmäinen kerta sellainen olo, että kuula voisi lentääkin johonkin. Oli paljon voimakkaampi olo ringissä, ja jos en olisi ollut silloin muuten väsynyt ja jumissa aikaisimmista treeneistä, olisin voinut työntää jo silloin kohtuullisen hyvin. Pääasia oli kuitenkin se, että tunne oli hyvä, alkoi tuntua kuulantyönnöltä.
Ennen tämänpäiväistä treeniä mulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia. Mutta tunsin itseni vahvaksi myös tänään, ja vaikka lihakset eivät olleet läheskään tuoreet tämä viikon treenien jäljiltä työnsin ylivoimaisesti parhaat vauhdittomat tämän kevään osalta. Vauhdilla tekeminen oli vielä jäykkää ja varoin myös vähän pohjetta, joten vaikka tulikin kauden paras, niin paljon on vielä varastossa. Täytyy vaan nyt malttaa olla tekemättä mitään jotta kroppa olisi kisaringissä ensi viikolla sitten tuoreempi. Tiedän, että voin työntää paljon paremmin kuin tänään, kunhan vaan maltan levätä ja huoltaa kroppaa. Tapahtuuko tämä ekassa kisassa, tuskin, mutta pääasia on nyt se, että tunne on sellainen, että jotain hyvää oikeasti voisi tapahtuakin.
Nyt täytyy vielä toivoa, että kisapäivänä ei sada vettä. Jos sataa, taidan olla sen verran kranttu, että pysyn yleisön joukossa ja käyn sitten työntämässä treenin kun aurinko paistaa ja on lämmintä 😀